Seuraavana päivänä, Tean kävellessä väsyneenä makuuhuoneesta olohuoneeseen, Kevin oli jo täysissä pukeissa. Hän oli hermostuneena odottanut Tean heräämistä, ja nyt Tean kävellessä siinä, Kevin alkoi jo hieman epäröimään. Hän kuitenkin rohkaisi itseään ja polvistui Tean eteen. "Tea... Minä rakastan sinua ja..." Kevin sopersi varovaisesti. Tea katsoi Kevintä hymyillen. "Niin...?" Hän oli hieman yllättynyt Kevinin oudosta eleestä ja katseli tätä hieman varuillaan.

"Tea, tuletko vaimokseni?" Kevin pamautti. Hän veti samettisen rasian farkkujensa taskusta ja avasi sen. Rasiassa kimalteli kihlasormus kauniilla, huolellisesti hiotulla timantilla. Tea kiljaisi järkytyksestä sekä innosta - voisiko elämä enempää prinsessasaduksi muuttua? Tea painoi kätensä sydämelleen ja koetti tasoittaa hengitystään. "Tietysti. Tietysti tulen", hän sai sanottua, liikutuksen kyyneleet kimmeltäen kauniissa, ruskeissa silmissään.

Tea irrotti sormuksen varovaisesti samettirasiasta ja sovitti sitä nimettömään. Se sopi kuin se olisi tehty siihen. Kevin ja Tea henkäisivät samanaikaisesti ja Tea katseli sanattomana sormustaan. Se oli täydellinen. Kevin oli täydellinen. Tea halasi Keviniä liikuttuneena. Sinä päivänä kaikki tuntui mahdolliselta.

Vähän ajan päästä kihlauksestaan Tea alkoi kärsiä aamupahoinvoinnista. Häntä oksetti lähes joka aamu, saaden Kevinin hämilleen hänen juostessaan pää kolmantena jalkana vessaan. Mahdollisimman hyvin Tea yritti piilottaa oksennuksen jäljet joka oksennuksensa jälkeen, ettei Kevin vain epäilisi mitään.

Kerran kuitenkin kuuratessaan siivouspäivänä vessanpönttöä, Kevin hätkähti nähdessään jotain vihertävää pöntön takana. Hän katsoi vessanpöntön taakse ihmeissään, eikä mennyt kauaa kun hän tajusi vihreän mömmön olevan oksennusta. Välittömästi pelko kiiri pitkin Kevinin selkäpiirtä. Oliko hän heittäytynyt ajattelemattomasti avoliittoon? Oliko Tealla todella jotain salaisuuksia, joista hän ei tiennyt? Joka aamu Tean juostessa vessaan - oliko hän juossut oksentamaan? Kysymykset täyttivät Kevinin pään, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Huomenna olisi häät, eivätkä pienet epäilykset saaneet tuhota hänen tulevaisuuttaan Tean kanssa.

Ja niin häät lopulta koittivat. Tea oli pukeutunut suvussaan jo viiden sukupolven ajan kulkeneeseen pitkään, valkoiseen hääpukuun kun taas Kevin oli valinnut ajattoman tyylikkään raidallisen puvun läheisestä hääliikkeestä. Seremonia tulisi olemaan lyhyt ja yksinkertainen; molempien itsekirjoittamat valat, vain kahdestaan todistamassa tätä tilaisuutta.Niin he olivat molemmat halunneet. Rauhalliset, pienimuotoiset häät.

Kun valat oli vannottu, Kevin otti vaimonsa kämmenen lempeästi omaansa ja otti esille sormuksen, jonka hän varovaisesti työnsi vaimonsa vasempaan nimettömään. Vaimonsa tyynestä ulkokuoresta huolimatta Kevin huomasi naisen käden olevan hieman nihkeä - häntä hermostutti aivan samalla lailla naimisiin meno kuin Keviniäkin.

Seremonian päätteeksi nuoripari vielä suuteli toisiaan. He olisivat nyt ikuisesti toisensa, happily ever after. Ja se heille kelpasi paremmin kuin hyvin. Tämän rakastuneempi Kev olisi voinut tuskin olla.

Yhtenä päivänä Tea tajusi jotain omituista. "Ei, ei voi olla. Onko se jo noin iso?" hän hämmästeli, kauhistuneena. Kohta hän ei voisi enää käyttää selitystä 'olen vain lihonut vähän' ja hänen olisi pakko kertoa totuus, niin paljon kuin hän ei sitä halunnutkaan. Tea alkoi miettimään pahinta reaktiota, mikä hänen tunnustuksestaan saattaisi seurata. Kevin voisi häätää hänet pois ja vaatia avioeroa... Tai vaatia aborttia. Tea kietoi surullisena kätensä vatsansa ympärille. Hän tekisi kaikkensa pitääkseen pienokaisen siellä suojassa.

Tean raskaus oli helppoa aikaa. Hän siivosi paljon enemmän kuin yleensä, ja nyt kun hän ei salaa käynyt töissäkään, aikaa pystyi helposti kuluttamaan kaikkeen muuhunkin hyödylliseen. Toki kahden ihmisen yksin elättämisessä oli omat haittansa - Tea saattoi tuupertua väsymyksestä kesken ruokailunkin - mutta sitä enemmän siitä oli hyötyä, ainakin Tean mielestä.

Siivoamisen lisäksi Tea viihtyi myös uuden kokkauskirjansa parissa. Hän oli päättänyt opetella joka päivälle uuden aterian niin, että Kevin ei koskaan saisi samaa ruokaa. Kevin oli tosiaankin yllättävän tyytyväinen tähän kummalliseen käänteeseen, mutta ei vaivautunut sanomaan mitään. Ajan myötä oksentelukin oli lakannut, joten Kevin ei enää huolehtinut siitäkään. Kaikki oli mallillaan.

Vaikka Tea olikin vaihtanut ruokavalionsa raskauden mittaan pelkkään pupunruokaan, ruokahalu ei ollut kadonnut minnekkään - päin vastoin Kevin saattoi yllättää vaimonsa syömästä salaattia kolmelta yölläkin. Näin ollen myös ajantaju oli kääntynyt Tealla täysin ylösalaisin, ja vaikka Tea luuli olevansa täysin tavallisen oloinen, onnistui Kevin peittämään mieltään painavat epäilykset.

Kevinillä alkoi menemään tavallista paremmin hänen urallaankin. Ylennyksiä tuli yleensä vähintään yksi kappale viikossa - Kevin panosti töihinsä uskomattomalla innokkuudella, vaikka kotona asiat eivät aina olleet tiptop. Tasaista vauhtia Kevin alkoi jo kavuta portaalta portaalle.

Lopulta vatsa oli jo niin iso, että edes Kevin ei enää peitellyt ihmetteleviä katseitaan. Kesken ruoanlaiton vauva saattoi potkia todella kärsimättömäksi, ja Tea tiesi puhuttelun olevan todella lähellä.

Eräänä päivänä Kevin päätti ottaa asian puheeksi. "Kulta... Olen tuota, no huomannut, että olet vähän lihonut... Voisitko selittää minulle, miksi?" Kevin kysyi vaivautuneena, Tea katsoi häntä epäluuloisena.

Lopulta Tea rupesi nauramaan oikein kunnolla. "Älä vain sano, ettet ole tajunnut vielä? Kevin, höhlä, minä olen raskaana! Odotan sinulle vauvaa", Tea naurahti kepeästi, mutta jähmettyi nähdessään Kevinin reaktion. Siinä ei ollut pilkettäkään huvittuneisuudesta, vaan harmaat silmät leimusivat raivoa. "Mitä - sinä - sanoit?" Tea nielaisi kuuluvasti, ja peruutti hieman säikähdyksissään. Tämä oli paljon pahempaa kuin hän oli kuvitellut.

"Kuka sinä oikein kuvittelet olevasi, häh?" Kevin raivosi. Hän oli todella vihainen, puristi kätensä nyrkkiin ja katsoi vaimoaan murhaavasti. "Nyt sinä valehteleva narttu sanot, että lasket leikkiä! Sanot, etteivät nuo äskeiset sanat merkinneet mitään!" Tea katsoi Keviniä kauhuissaan. "Minä... Olen pahoillani, Kevin", Tea kuiskasi ääni murtuen.

"Olet pahoillasi?! Mitä, olet pahoillasi! Ymmärrätkö sinä nuori nainen yhtään, mitä olet juuri tehnyt?! Olet valehdellut minulle, minun vaimoni on valehdellut miehelleen, minun kotonani, minun lapseni vatsassaan! Luuletko tosiaan että minua ei haittaisi yhtään, että minä vain toteaisin aijaa ja voisit vain jatkaa elämääsi huijaamalla minua laittamaan sinut paksuksi!" Kevin suorastaan väreili vihaa, hän tärisi kauttaaltaan, hänen suunsa oli vääntynyt tiukaksi viivaksi ja hänen silmissään leimui. Tea ei tiennyt mitä hänelle kävi - hän vain pimahti totaalisesti.

"Ihan kuin sinä olisit koskaan välittänyt minun mielipiteistäni pätkän vertaa - jos olisin ikinä edes kysynyt sinulta lupaa, vastaus olisi ollut aina kaarteleva 'ei nyt', 'katsotaan huomenna', 'onko sillä nyt niin kiire?'! Kun menit kanssani naimisiin, tiesit että rakastan lapsia, tiesit että haluan niitä kanssasi! Joten jos sinä kehtaat kertaakaan väittää, että olisit halunnut vapaaehtoisesti hankkia lapsia..." Riita alkoi jo suistua käsistä. Molemmat mulkoilivat toisiaan pahasti. "Ymmärrätkö sinä hyvä nainen, että sinulla on ura, sinulla on töitä! Täytyyhän meidän jostain saada rahaa lompakkojen täytteeksi! Et voi vain päättää että no niin, nyt alan raskauslomalle! Tällaisista asioista pitää keskustella!" Tean silmissä alkoi kimmeltää, ja ensimmäiset kyyneleet vierivät hänen silmistään. "Olisi pitänyt arvata, ettei minussa koskaan mikään muu kiehtonut kuin raha...!" Tean ääni murtui ja hän alkoi itkemään lohduttomasti. Hetken emmittyään Kevin lopulta halasi Teaa. "Anteeksi että huusin noin. Minä rakastan sinua, Tea. Aina. Älä koskaan epäile sitä! Mutta tällaisista asioista pitää keskustella." Kevin suuteli Tea päälakea ja Tea nyökkäsi vaivalloisesti.

Kevin ja Tea halasivat pitkän tovin, kunnes Kevin perääntyi ja epäröiden katsahti Tean vatsaan. Siellä olisi hänen lapsensa, hänen Kevin Jr. "Hei pikkuinen", Kev kuiskasi lempeästi. "Isi täällä. Kohta nähdään." Tea ei voinut estää hymyn kohoamasta hänen huulilleen. Kaikki oli taas ennallaan.

Samana päivänä koitti Tean synnytys. Hänen lapsivetensä meni olohuoneen lattialle Kevinin ollessa töissä ja Tea tiesi ettei ehtisi millään sairaalaan. Hän vilkuili tuskistuneena ympärilleen ja lopulta lysähti olohuoneen nojatuolille ponnistamaan. Synnytys kesti kauan ja Tea ei ollut koskan eläessään tuntenut sellaista kipua.

Kipu palkittiin, kun lopulta maailmaan syntyi pieni poikalapsi, Coby. Hän oli aika lailla isänsä näköinen, mutta silmät periytyivät äidin ja isän harmiksi äidiltä. Jo pienenä vauvana Coby oli oikein maskuliinisen näköinen jota todisti hänen paksut kulmakarvansa, mutta äiti piti sitä vain suloisena.

Kevinin tullessa kotiin hän kohtasi ensiksi vaimonsa - vaimonsa, jolla ei ollut enää suurta kupua vatsansa kohdalla. Hän katsoi kerran vatsaa uudestaan ja meni lähes puolijuoksua juuri rakennettuun lastenhuoneeseen. Hän lähestyi kehtoa varovaisesti ja kurkisti sinne; ruskea silmäpari vastasi hänen katseeseensa. Kevin ei voinut olla hymyilemättä ja hän otti pienen vauvan suurien käsiensä väliin ja nosti tämän kainaloista ilmaan. Hän katseli tuota nappisilmää lumoutuneena. Se oli ihan hänen näköisensä. "Hei, olen isäsi", Kevin kuiskasi. Hänen olonsa oli tyhmä niin sanottuaan, mutta tuo pikkulapsi oli lämmittänyt hänet täysin.

Seuraavana päivänä Kevinillä oli vapaapäivä ja hän lupasi jäädä vahtimaan Cobya sillä aikaa kun Tea menisi töihin. Hieman epäröiden Tea suostui, ja vaikka Kev oli äärimmäisen väsynyt, ei hän tahtonut nukahtaa. Hänen piti valvoa Cobya ja sen hän myös tekisi. Väsymys vei lopulta voiton ja Kevin käpertyi sohvalle nukkumaan, lähietäisyydelle lastenhuoneesta niin, että hän varmasti kuulisi vauvan itkun.

Illalla Kevin huomasi lunta sataneen suureksi kerrokseksi maahan. Innokkaana Kevin meni ulos ja päätti rakentaa pihalleen "suojelevan enkelin" - eli lumiukon. Kevin oli kuitenkin ottanut turhan kevyttä päällepantavaa; hänen lyhythihainen villapaitansa tuskin pitäisi kauaa kylmää loitolla, mutta lumesta niin kovin innostunut Kevin ei siitä välittänyt.

Se ei todellakaan tehnyt hyvää. Kevin leikki lumessa lähes aamuun asti, jonka seurauksena hän kylmentyi. Täristen kauttaaltaan Kevin vihdoin tuli sisään, ja Tea melkein kiljaisi kauhusta. "Kevin! Missä olet ollut - herranjumala, sinähän täriset! Nyt äkkiä hakemaan kuppi kaakaota!"

Kiltisti Kev noudatti Tean käskyä ja raahautui Tean avustuksella keittiöön. Tea keitti nopeasti Kevinille kuuman kupin kaakaota ja hytisten Kevin otti sen jäätyneeseen käteensä. Hörpittyään sitä hetken hän tunsi olonsa parantuvan ihmeellisesti.

Myöhemmin samana päivänä syntymäpäivä kakku oli hankittu ja Tea piteli Cobya sylissään. Olisi Cobyn syntymäpäivät. Vieraita olivat vain Tea, Kevin ja Tean työkaveri. Kaikki odottivat jännittyneinä, millainen pienokainen Cobysta tulisi.

 

Ja niin myös tekin, sillä tähän loppuu osa 3. :: D Anteeksi näin aluksi kun kesti, mutta tästä tekstistä tuli itseasiassa vähän parempi kuin siitä ensimmäisestä. Toivottavasti neljännen kanssa ei tule yhtä lailla komplikaatioita. Mutta nyt, kommenttia tästä osasta olisi kiva saada - se on aina hyvä motivaattori tehdä lisää.