Kevin päätti lähteä jälleen naisjahtiin - ehkä paremmalla tuurilla. Hän soitti taksipalveluun ja tilasi taksin jälleen kotiinsa.

Naisten suhteen ei tuntunut vieläkään onnistavan, mutta hän tapasi vanhan tutunsa, Tea Marjamaan. "Kevin! Ihanaa nähdä sinua!" Tea huudahti ilahtuneesti ja kaappasi Kevinin syleilyynsä. Kev ihmetteli Tean leppyneisyyttä, mutta otti halauksen hymyillen vastaan. "Ihanaa nähdä sinuakin", Kevin vastasi. Siinä, halatessaan Teaa, hän ei enää tuntunutkaan hullummalta. Oliko se kohtalon johdatusta että he tapasivat jälleen?

"No, sinä et ainakaan ole vanhentunut päivääkään. Olet vieläkin yhtä upea", Kevin flirttaili hymyillen. Tea ei torjunut flirttiä ollenkaan. "Oi, niinkö? Sinä olet tainnut sen sijaan vain komeentua näiden päivien aikana", hän kikatti ilahtuneena. Kevin ei tiennyt mikä häneen oli mennyt - oliko hän ollut liian kauan ilman mitään kontaktia yhteenkään naiseen? Vai oliko Tea jotenkin onnistunut saamaan Kevin varovaisen sydämen hakkaamaan?

Samassa Tea tarttui Kevinin olkapäähän hymyillen. Kevin katsoi järkyttyneenä kuinka nainen veti häntä lähemmäs ja kuiskasi: "Tulehan tänne." Kevin ei kuitenkaan vastustellut. Miksi olisi? Olihan Tea upea ja näin, ja hänestä tuntui, että heillä pelaisi yhteen vallan mainiosti.

Ja sitten se tapahtui. Tea veti Kevinin lähelleen ja raotti kutsuvasti huuliaan. Kevin katseli naista sekaisin tuntein - hän tunsi jännittyneisyyttä sekä kiihkoa. Epäröinti jäi taka-alalle ja hän vastasi Tean kutsuun. Tea oli vienyt hänen ensisuudelmansa, siinä terassilla. Kevin ei tiennyt miksi, mutta noiden pehmeiden huulien kosketus hänen omiaan vasten tuntui uskomattoman vastustamattomalta. Jos hänen sydämensä oli valloitettava vuori, niin Tea oli kavunnut jo yli puolet hänen vuorestaan.

Täysin epäröimättä Tea lisäsi suudelmaan lisää kiihkoa ja Kevin ei vieläkään tuntunut vastustelevan. Hän kietoi miehekkäät käsivartensa karhumaisesti Tean ympärille ja koko muu maailma tuntui kaikkonevan hänen ympäriltään. Tuo nainen - Tea - vei hänen päänsä pyörälle enemmän kuin kukaan muu nainen koko hänen elinaikanaan. Miten hän ei ollut älynnyt tuota naista silloin ensimmäisen kerran Bileys pureuksessa? Nyt kaikki tuntui yhdentekevältä. Juuri nyt hän halusi vain tuon naisen.

Tuon ikuisuudelta kestäneen ajan loputtua, Keviniä alkoi huimata. "Huh, Tea kyllä osaa suudella", Kev ajatteli. Hänen otsaansa kuumotti, hänen koko ruumistaan kuumotti. Tea ei ollut enää kaukana hänen sydämensä huipusta, ellei ollut siellä jo.

Kevin otti epäröiden Tean kädet omiinsa. Tea ei vastustellut. "Kuule Tea..." hän aloitti. Tea kuunteli keskeyttämättä. "Minä... Pidän sinusta aika lailla ja mietin... Haluaisitko seurustella kanssani?" Tea katsoi häntä aluksi puhtaasti yllättyneenä, ja hitaasti hymynpoikanen kohosi hänen huulilleen. Kev hymyili vaivaantuneesti takaisin.

"Tietenkin tulen, senkin höhlä!" Tea kiljaisi ja loikkasi Kevinin kaulaan. Kevin tunsi suunnatonta helpotusta siitä, että vastaus ei ollut kieltävä, mutta hänen aivonsa löivät täysin tyhjää. Kuinka kaikki oli tapahtunut niin nopeasti? Hän oli aivan sekaisin - sekaisin rakkaudesta. Sydänvuorella liehui punamusta lippu. Se oli Tean lippu, jonka hän oli laittanut valloittamalleen vuorelle. Tänään Kevin tuskin tulisi näkemään muuta kuin punaista, se oli varma.

Kevin päätti lähteä takaisin kotiin. Väsymys alkoi painaa jo päälle, se oli painanut jo kauan, mutta tähän mennessä hän oli saanut sen jo kuriin. Ja nyt hän täysin peloitta voisi käydä nukkumaan, sillä ainakin toistaiseksi Tea oli hänen.

Kevin heräsi seuraavan kerran illalla. Hän oli nukkunut koko päivän - uuden työnsä takia hänellä oli unirytmi ihan sekaisin. Hänellä oli outo tunne. Hän tahtoi maalata. Kevin heitti vanhan luonnoksensa pois ja alkoi maalaamaan täydellistä tunteidensa kuvaa - vaaleanpunaista, jonka punaisuuden keskellä seisoi vain yksi asia. Nainen, hänen elämänsä nainen, Tea. Hulmuavine kutreineen ja punaisine huulineen Tea seisoi siinä räikeän vihreässä mekossa. Katsoessaan maalausta, ikävä tuntui raastavan häntä. Hän halusi nähdä Tean taas.

Hän soitti naiselle ja kertoi tahtovansa tavata tämän, sillä hänellä oli tärkeää asiaa. Epäröimättä Tea suostui tulemaan paikalle ja pian hän kävelikin jo katua pitkin. Kevinin täytyi hillitä itsensä ettei olisi juossut naista vastaan kuin jokin pikkulapsi vollottaen ikäväänsä ja sai kuin saikin pidettyä itsensä kasassa.

Itsehillintä ei kuitenkaan ollut Kevinin avainsana, eikä Tea välttynyt Kevinin karhumaiselta kaappaukselta. Hän painoi huulensa Tean huulia vasten, ja suudelma oli täynnä katkeransuloista ikävää ja onnellista jälleennäkemistä. Kev oli täysin varma, että jollei hän pystynyt olemaan puolta päivää erossa Teasta, hänen oli pakko tehdä asialle jotain. "Tea kuule", Kevin henkäisi. Tea oli jälleen yhtenä korvana. "Luulen, että en pysty elämään ilman sinua. Ole kiltti, muuta luokseni. Vaikka taloni ei ole kovinkaan hääp-"

Onnesta itkien Tea rutisti Kevinin itseään vasten. "Tietenkin! Tietenkin! Miksi edes kysyt?" Hän oli onnesta sekaisin, aivan kuten Kevinkin. Samassa hän kuiskasi Kevinin korvaan: "Olen säästänyt rahaa tällaista varten. Rakennamme yhdessä tästä paikasta oikean palatsin!" Rahanahne Kevin ei nänyt sen jälkeen silmissään muuta kuin simeleonin kuvioita. Hän kuitenkin hillitsi itsensä vaivalloisesti ja väänsi kasvoilleen hymyn. "Hienoa. Mahtavaa."

Tea päätti heittää sinkkuelämänsä räväkät meikit ja korkkiruuvikiharat ja siirtyä rauhallisempaan tyyliin. Hän suoristi hiuksensa ja laittoi ne kauniisti taakse kiinni ja pyyhki kirkkaanpunaiset huulipunansa ja vaihtoi ne pehmeämpään roosan sävyyn. Hän oli joskus teininä ottanut lävistyksen huulensa yläpuolelle, mutta ei ollut aikuiseksi tullessaan tahtonut pitää siinä mitään. Nyt hän kuitenkin kokeili laittaa siihen takaisin korunsa ja yllättäen se tuntui sopivan siihen kuin nakutettu. Tyytyväisenä hän katsoi peilikuvaansa. Ei yhtään hassumpi.

Uusia vaatteitakin oli saatava. Sellainen kaula-aukko ei tosiaankaan tekisi hänelle hyvää. Niinpä kiutsuttiin taksi ja pihatie pääsikin ahkeraan käyttöön kun samanaikaisesti Kevinin kimppakyyti tuli paikalle.

Tea kippasi kassalle jatkuvasti lisää vaatteita. Aina kun hän oli ostanut yhden erän - oi, tuolla on niin kauniit pitsialusvaatteet! -, löytyi lisää ostettavaa. Pian suurimmat rahavarastot talon remontin jälkeen oli käytetty (Tean oli pakko ostaa tuleville lapsillekkin vaatteita, vaikka Kevin ei lapsiajatuksista mitään tiennytkään; olihan Tea sentään rakastunut isoihin lapsiperheisiin) ja oli aika lähteä kotiin ennen kuin loputkin katoaisivat tililtä. Visaa oli tänään vingutettu ihan tarpeeksi.

Kotona Tea oli osoittautunut aika samanlaiseksi kuin Kevin - hän ei osannut kokata ei sitten yhtään. Hänen ideansa upeasta perheateriasta tuntuivat särkyvän, kun ainoa asia mikä lautaselle tuntui loihtuvan oli perus lihapullaspagetti.

Myös maalaaminen oli Tean suosikkipuuhaa, joten olohuoneeseen laitettiin kummallekkin oma maalausteline. Ainoa ero siinä vain oli se, että Tea oli huomattavan paljon parempi maalaamisessa kuin Kevin.

Kevinin tullessa töistä kotiin, hänellä oli iloisia uutisia mukanaan. Hän ei ollut enää vain tylsä pikaruokaravintolan työntekijä, vaan hän oli saanut ylennyksen kaupan kassaksi! Eikä siinä vielä kaikki - kun hän oli töissään mennyt tauolle, hän oli löytänyt arvan, jonka arvoksi oli paljastunut 500 simeleonia!

Tätä iloista tapahtumaa päätettiin juhlistaa makuuhuoneen puolella - mutta vielä toistaiseksi Tea oli päättänyt jatkaa e-pillereiden syöntiä. Ihan vielä hän ei sentään ollut valmis hankkimaan lapsia - Kevinistä puhumattakaan.

Seuraavana päivänä rauhan rikkoi tämä helikopteri - Kevin oli kerrassaan järkyttynyt siitä, mitä helikopteri teki heidän etupihallaan. "Miksi ihmeessä tänne tulee helikopteri kultaseni? Onko se eksynyt? Hei, mihin ihmeeseen olet menossa?!" Tea hymyili vaivaantuneesti. "Se... Tuli hakemaan minua töihin. Olen työkseni kenraali." Kevinin silmät laajenivat yllätyksestä, mutta älysi pian mitä se tarkoitti. Rahaa, ja rutkasti. Jos hän ei ollut selvinnyt yhtäkään päivää armeijassa, niin kuinka Tea, tuo pehmo, oli päässyt sen huipulle? Hänen päänsä oli ihan pyörällä.

Jostain syystä helikopteri ei tuntunut miellyttävän Teaa. Ehkä hän oli vain mennyt sillä niin monta kertaa, että sen tuoma melu alkoi pikemminkin ärsyttämään kuin innostamaan? Se ei olisi kyllä kummallista niinkin rauhaarakastavalta persoonalta kuin Tea.

Sillä aikaa kun Tea oli töissä ja hänen oma rämä kimppakyytinsä tulisi häntä hakemaan, Kev oli päättänyt yllättää Tean uudella kärryllä. Vaikka se ei todellakaan vetänyt vertoja Tean helikopterille, Kevin oli itse kovin ylpeä ostoksestaan. Se oli halpa ja toimiva, täydellinen. Lisäksi se oli punainen hänen entisen punaisen kopperonsa kunniaksi.

Myöhemmin tullessaan töistä kotiin, hänellä oli jälleen ilouutisia mukanaan. Hän oli taas saanut ylennyksen! Hän ei kuitenkaan tiennyt, että Tea odotti häntä eteisessä, kiero suunnitelma mielessään. Hän oli vihdoin uskaltautunut jättämään e-pillerinsä.

Kevinin nähdessä tyttöystävänsä ovensuussa seisoskelemassa, hän ei ihmetellyt yhtään. Hän kaappasi naisen intohimoiseen suudelmaan. Tea oli upea tänään ja hän oli aivan käsittämättömän onnellinen ylennyksestään, joten häntä ei olisi haitannut vaikka Tean lisäksi ovensuussa olisi ollut kolmekymmentä nälkäistä koiraa.

"Tea, sain jälleen ylennyksen!" Kevin totesi voitonriemuisena. "Niinkö?" Tea kysyi hymyillen. "Hieno juttu." Tea oli laittanut parasta parfyymiansa, ja sen voimakas tuoksu leijui Kevinin sieraimiin. "Sinä tuoksut... upealta. Ja olen kiimainen!" Kevin kiljaisi ja johdatti Tean samalla suutelemalla tätä takaisin makuuhuoneeseen.

Mukisematta Tea kävi sängylle pitkäksi ja hymyili lähes huomaamattomasti. Suunnitelma eteni odotettua paremmin! Pian hän olisi raskaana, raskaana eämänsä miehelle, Kevinille.

Todella pian.

 

Siinä oli toinen osa. Pahoittelen kun joissain kuvissa kihlasormus näkyy jo, laitan sen kihlauksen vasta myöhemmin näytille. En enää oikein muistakaan täydellisesti tätä tapahtumajärjestystä.