Kuten varmaan moni muistaa viime kerrasta, oli siis perheen esikoisen, Cobyn, aika tutustua taaperuuden ihmeelliseen maailmaan. Tea puhalsi kynttilät Cobyn puolesta ja molemmat, sekä isä että äiti, odottelivat jännittyneinä pojan kasvua.

Ja tällainen pieni harvahammas-haisunäätä sieltä kuoriutui, mutta vaikka hymy olikin suloinen, poika oli itse piru sisältä päin. Hän oli koko ajan vauhdissa, koko ajan tuhoamassa jotain ja juttua tuntui riittävän vaikka kukaan ei sanaakaan ymmärtänyt. Äidiltään hän oli saanut hieman alaspäin kaartuvan nenänpään; mutta se tuntui lisäävän vain tämän touhukkaan pojan luonnetta. Surumieliset suklaasilmätkin olivat äidiltä ja jos ihokin olisi periytynyt, olisivat he olleet kuin kaksi marjaa.

Samana päivänä Tea kohtasi jotain pöyristyttävää: luuliko hän vain, vai oliko hän tosiaan lihonut näiden kuukausien aikana?

Todellakin, Tean entinen, kauniin treenattu vatsa oli nyt kauniisti pyöreän mallinen. Pelätty aamupahoinvointikin oli tullut takaisin. Oliko Tea tosiaan raskaana - jo näin vähän aikaa Cobyn syntymästä? Tea päätti kertoa raskaudestaan Kevinille mahdollisimman pian - kunhan saisi itsekin varmuuden siitä -, mutta Kevinin tuleva reaktio sai kylmät väreet kulkemaan pitkin naisen niskaa. Kehkeytyisikö asiasta taas suuri riita? Luisuisiko riita tällä kertaa raiteiltaan? Tea oli kyllä aloittanut e-pillereiden syömisen - mutta ilmeisesti liian myöhään, että ne olisivat ehtineet vaikuttaa.

Tea päätti toteuttaa heti suunnitelmansa. "Hei kulta..." Tea mutisi varovaisesti nähdessään miehensä. Kevin pysähtyi ja katsoi Tea hymyillen. "Niin?" Samassa Tea tunsi kurkkuansa kuristavan, aivan kuin joku olisi kietonut kätensä sen ympärille, pakottaen viimeisetkin hengähdykset ulos. "Muistatko kun hieman Cobyn syntymän jälkeen aloin taas syömään e-pillereitä ja aloimme taas... No, tiedät kyllä?" hän kysyi ääni vain lähes kuiskauksena. Kevin katsoi Teaa pää kallellaan hetken ihmetellen mutta nyökkäsi sitten.

"Huomaat varmaan että olen hieman lihonut", Tea mutisi hermostuneesti, kääntäen hetkeksi katseensa takana olevaa ikkunaa kohti. Hän ei nähnyt Kevinin ilmettä, mutta oivalluksen ääni oli selvästi kuultavissa; Kevin haukkoi henkeään. Huultaan purren ja kyyneleitä pidätellen Tea lisäsi: "Tein sitten pari raskaustestiä... Ja tulos oli positiivinen. Olen Kevin niin pah-"

Samassa leveä hymy kohosi Kevinin huulille. "Sinä olet siis raskaana? Minulle?" Kevin varmisti yhtenä hymynä. Hämmästyneesti silmiään räpytellen Tea nyökkäsi verkkaisesti. Kevin purskahti nauramaan. "Sehän on ihanaa! Kerrassaan upeaa! Kuinka monennella nyt olet?" Tea uskalsi vihdoin hymyillä hänkin. Hän tunsi suurta helpostusta Kevinin reaktiosta, vaikka ei osannut todellakaan odottaa sellaista. Ehkä pieni Coby oli sulattanut Kevinin sydämen? "Viidennellä", Tea vastasi edelleen hieman varovaisesti - ei sitä tiennyt josko Kevin olisi kuitenkin aloittanut saarnansa vastuudesta.

"Jo viidennellä?" Kevin kysyi hieman yllätystä äänessään. "No, tulkaapas isin kullat sitten tänne!" Kevin kietoi kätensä Tean lantioille ja veti naisen kevyeen suudelmaan. Tea oli sanoin kuvaamattoman onnellinen. Hänen haaveensa tuntui käyvän toteen: hänellä oli mitä ihanin aviomies, yksi täydellinen lapsi ja toinen täydellisyys vatsassaan. Elämä hymyili.

Ei Coby kuitenkaan kiltteydeltään aivan viiden tähden lapsi ollut. Päivittäin vessanpönttö tuli tuttavalliseksi, oma palosireeniääni testattiin, nukkekodin perheenjäsenet yritettiin syödä ja syöttötuolista yritettiin epätoivoisesti kompuroida pois. Itkua tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi, ja raskaana olevaa äitiä koeteltiin miehen yrittäessä hankkia elantoa perheelleen. Tummat renkaat ilmestyivät päivä päivältä vahvempina Tean silmien alle ja itku oli herkässä.

Mutta oli Cobylla myös omat suloiset hetkensäkin. Vaikka itkua oli, huutoa oli ja mielenosoitustakin, löytyi Cobysta aina silloin tällöin puoli, jollaista Tea ei ollut ennen huomannut. Etenkin syödessä Coby oli kuin lauhkea lammas.

Ennen pitkää koitti kuitenkin jo jossain määrin pelättykkin hetki: Tean synnytys. Lapsivedet menivät keittiön lattialle yöllä Tean mennessä hakemaan iltapalaa, eikä sikeästi nukkuva Kevin herännyt Tean panikoivaan huutoon. Niinpä tuskaisena Tea tiesi synnytyksen tapahtuvan jälleen kotona, möyri viimeisillä voimillaan ruokapöydän ääreen ja rupesi synnyttämään siinä, keittiön ruokailutuolilla.

Eräs herra kuitenkin heräsi Tean ähkimiseen ja valitukseen. Jo puhumaan oppinut Coby oli kauhuissaan seinän läpi kantautuvista äänistä. "ÄÄÄÄITII!" Coby itki rymisyttäen kehtonsa seinämää. "ÄÄÄITIII!" Eihän noin pieni ymmärtänyt ollenkaan että äitin vain synnytti, joten järkytys oli kova pienelle pojalle.

Tuska palkittiin jälleen pienen pojan, Sethin, tupsahtaessa maailmaan. Jälleen yhtä ruskea kuin isänsä, äidin silmillä ja paksuin kulmakarvoin höystettynä. Aivan kuin veljensä ilmetty kopio. Ja tosiaan, pieni poika ristittiin Sethiksi, vaikka Tea oli yrittänyt anella polvillaan että edes yksi lapsi olisi nimetty suomalaisittain, mutta Kev oli tiukka; yksikään talouteen syntyvä lapsi ei saisi suomalaista nimeä, vaan hän tekisi amerikkalaisten nimien vallankumouksen uuteen kotikaupunkiinsa.

Välittömästi herättyään ja kuultuaan uudesta pojastaan, Kevin kiiruhti toiseen taaperohuoneeseen. Huoneita oli vain kaksi; toinen vaaleanpunainen tyttöä varten ja toinen sininen poikaa varten. Ja koska oli kaksi vaippapöksyä, Seth tietenkin ressukka joutui vaaleanpunaiseen huoneeseen. Kevin otti pienen poikansa kehdostaan ja katseli tätä tyytyväisenä. "Ihan selvä isin poika." Toisin kuin Cobyn nähdessään, Kevin tiesi heti, minkä nimen antaisi uudelle lapselleen: "Isin poika, pikku-Seth."

Lounasta syödessään, Kevin päätti ottaa puheeksi Cobyn hälyttävästi lähestyvät syntymäpäivät. "Kuule, olen tässä miettinyt lahjaa Cobylle. Miten olisi pallo? Vaikkapa jalkapallo? Uskon, että tuollaisesta ähinäpussista lähtee irti vaikka millä mitalla palloa potkimaan", Kevin ehdotti virnistäen innostuneesti. Tean reaktio oli odotettavissa; eivät äidit mistään jalkapallosta pitäneet.

"Äh, ei heti mitään jalkapalloa!" Tea odotetusti sanoi, tuhahtaen niin typerälle ehdotukselle. "Hänhän vasta menee ensimmäiselle luokalle! Sen ikäiset leikkivät paljon mieluummin leluilla! Näin tänäänkin mainoksen jostain uudesta leikkilentokoneesta. Sellaisesta Coby ainakin pitäisi." Kevin pyöritti silmiään - naiset mitään poikien toiveista tienneet! Kev kuitenkin pysytteli hiljaa, päättäen kehittelevänsä oman lahjansa Cobylle, johon Tealla ei ollut pätkääkään sananvaltaa.

Aikaa kului ja pian oli Cobyn syntymäpäivät. Tällä kertaa juhlijoina olivat vain Tea ja Kevin, mutta eivät he muita olisi kaivanneetkaan - ainakaan Kevinin mielestä.

Kevin auttoi Cobya puhaltamaan kynttilät ja nyt iloisesti hymyillen myös Coby puhalsi osan niistä sammuksiin. Kevin jätti Cobyn lattialle ja molemmat vanhemmat astuivat kauemmaksi ihailemaan, millainen kouluikäinen lapsukainen Coby olisi.

Ja niin Coby venähti jälleen mittaa. Tulos oli omaperäinen ainakin jos ei muuta; poika oli edelleen enemmän teamainen kuin kevinmäinen. Nenä pahentui kasvun aikana ja vaikka kummallinen koukku katosi, nenänpää piteni. Iso alahuuli osoittautui aikamoiseksi mysteeriksi; ylähuuli näyttäisi olevan isän perimää.

Kevin katosi heti Cobyn venähdyksen jälkeen salaperäisesti autoon ja kaasutti pois. Tea oli aivan ymmällään miehensä käyttäytymisestä, samoin Coby. Poika jäi katselemaan ikkunasta isänsä katoavaa punaista lava-autoa.

Hieman alle tunnin päästä tuttu auto kaasutti pitkin kotipihaa. Eikä kyydissä ollut enää vain Kevin, vaan täysin yönmusta, karvainen olio istui uljaana isännänsä vierellä etupenkillä. Coby ei voinut uskoa silmiänsä - Teakin oli täysin mykkänä ihmetyksestä.

Kissa oli nimeltänsä Bali, nuori, noin vuoden ikäinen kollikissa. Sen keltaiset silmät säihkyivät upeasti sysimustasta turkista, ja vaikka kissa saattoi näyttää karmivalta, oli sen luonne kaikkea muuta kuin karmiva. Ulkomuoto suorastaan petti sen iloisuuden ja leikkisyyden joka kuoren alla piileksi.

Leveä hymy kohosi Cobyn huulille Kevinin tullessa sisään Balin kanssa. Coby kyykistyi kissan viereen ja silitti tämän päätä hymyillen. "Hyvää syntymäpäivää, Coby", Kevin huudahti eteiseen - hän oli jo syventynyt maalauksensa pariin. "Kiitos isä!" Coby huikkasi kimeähköllä äänellään iloisesti. Kissa oli niin upea, niin salaperäinen, että Coby oli varma sen olevan paras syntymäpäivälahjansa tähän mennessä sekä tulevaisuudessa.

Seuraavat päivät sujuivat rennoissa ja rauhallisissa merkeissä; Coby oli vallannut yläkerran huoneen itselleen ja innostui pelaamaan shakkia. Hän oli jo pienempänä rakastanut omaa logiikkapeliään ja tykästyi shakkiin alta aikayksikön.

Kevin sen sijaan testasi ruoanlaiton saloja, ja tajutessaan, että hänen taitonsa aamupalan suhteen olivat kovin rajalliset, päätti jättää ruoanlaittamisen kokonaan Tean piikkiin. Pettymys oli kyllä aikamoinen - Kev-raukka harmistui aika lailla, kun kokkaaminen ei ollut parantunut pätkääkään sitten viime kerrasta. Samaltahan ne murot aina maistuivat.

 

Näihin leppoisiin tunnelmiin loppuu neljäs osa ! : > Seuraavassa osassa nähdäänkin sitten Sethin kasvu - tulevatko Tea-nenät vainoamaan tätä perhettä kuinka kauan ? Kommenttia olisi edelleekin suotavaa laittaa, tai mera-täti tulee ja laittaa teidät Wheelereiden joulukinkuksi.