HEI! nyt on käynyt niin, että kiinnostukseni on lopahtanut wheelereitä kohtaan. :---( mutta aloitan uuden lc'n, jonka laitan sitten tuonne linkkilootaan. saattaa mennä pari päivää tai viikko, mutta lupaan kuitenkin aloittaa sen. eli kannattaa kyttäillä sitä lootaa. ps. olisi myös kiva saada tietää, lukisiko joku uutta lctäni.. ;--)

Anteeksi tästä päivityskatkosta; meillä ei toiminut virusturva (ei toimi edelleenkään, joten riskeeraan tässä) joten isä ei suostunut päästämään tällä koneella nettiin. Ja nyt niitä kuvia on sitten ihan pirusti, joten tästä osasta saattaa tulla aikas pitkä... Riippuu ihan vain jaksamisestani ja innostuksestani. ; 3

 

Koetti ensimmäinen koulupäivä Cobylle, ja pettymys oli suuri numeron ollessa seitsemän. Ei koulu ollutkaan niin kivaa kuin hän oli luullut.

Kaikkien vaippaikä vaihtuu joskus ja niin myös Sethin. Jälleen juhlijoina toimivat vain äiti ja isä, Coby oli tunnollisesti tekemässä läksyjään. Millainen taapero Seth on?

Suloinenhan se. Ainoa ongelma on Tea-nenä. Ilmeisesti se ei ole ihan heti jättämässä tätä sukua rauhaan. Mutta muuten Seth on oikein suloinen, surusilmäinen pikkupoika, joka muistuttaa paljon Cobya taaperona.

Seth tuntui veljeään älykkäämmältä, sillä alta aikayksikön poika oppi puhumisen taidon. Kevin oli oikein ylpeä pojastaan ja tahtoi siksi opettaa tälle kaiken itse. Tea sai vain katsoa kaukaa kun Kevin luennoi pikkuiselleen tuttipullojen oikeaoppisesta pitelystä ja nallejen rauhaanjättämisestä.

Kävelykin alkoi sujua pojalta leikiten. Ei ollut varmasti kenellekkään epäselvää, kumpi lapsi oli enemmän Kevinin mieleen.

Kevin oli todella kyllästynyt jämähtämäänsä freelance-valokuvaajan hommaansa ja päätti kunnianhimoisena kokeilla, josko pääsisi pidemmälle jossain muualla hommissa. Niinpä Kevin hankki hommaa seikkailijana - pikkupoikana häntä oli aina kiehtonut kaikki senkaltaiset.

Tottakai sellaisella uralla kuntoa tarvittiin. Niinpä Kevin päätti testata vaimonsa työpaikalta saamaansa lahjaa, esterataa, tosin hieman keskivertoa surkeammalla lopputuloksessa. Kiipesi hän kuinka, juoksi hän kuinka tai möyri hän kuinka, aina hän oli persuksillaan. Ensimmäistä kertaa Keviniä harmitti, kun hän ei ollut sittenkin ottanut tiskaajan pestiä.

Cobylle sellaiset hommat olisivat ainakin sopineet - tai kotiäitinä oleminen. Hän nimittäin jatkuvasti ihan mielellään siivoili paikkoja, vei roskat ja käyttäytyi kuin enkeli. Tea oli tämän jo huomannut ihan aikojen alussa, mutta Kevinin huomion Coby yrittikin kaikin keinoin saada. Isukki kun oli niin kovin tuohtunut uudesta tulokkaasta, Sethistä, eikä hän tuntunut huomaavan Cobya tai tämän vaivannäköä.

Kymppejäkin tuli vaikka muille jakaa, mutta Kev oli edelleenkin keskittynyt vain kunnonkohoitukseensa ja Sethin lellimiseen. Tea kehui poikaansa lähes jokaikinen päivä, suukotti tätä otsalle ja pörrötti tämän hiuksia, mutta Coby ei muistanut milloin oli edes halannut isäänsä viimeksi.

Kevinin kokkaustaidot tuntuivat vielä surkeammilta, ja mies vaikutti muutenkin tavallista poissaolevammalta. Jo Teakin alkoi olemaan huolissaan miehensä käyttäytymisestä.

Maalaamisesta Tea ei ollut koskaan luopunut. Hän maalaili usein muotokuvia pojastaan Sethistä, jota hän ei muulloin olisi saanut edes vilkaista miehensä ylihuolehtivaisuudesta johtuen. Välillä Teasta tuntui, kuin Kevin olisi laittanut jopa oman terveydentilansa poikansa eteen.

Ruokaa oli aina pojan edessä eikä hän koskaan ollut yksin. Välillä Kevin jopa valvoi Sethin kehdon vieressä varmistaen, että peitto oli hyvin taikka ettei Tean meluaminen herättänyt pikkuista.

Vaikka Kevin tuntuikin kotona poissaolevalta, hänen hommansa seikkailijana olivat alkaneet ihmeellisen hyvin. Kuntoilu oli tuottanut tulosta ja ylennyksiä tuli. Mutta hymyä ei tuntunut kohoavan kasvoille. Ei sitten koskaan.

Balikaan ei saanut enää niin paljoa huomiota, vaikka Coby ja Kevin sitä suuresti rakastivatkin. Kevin ei jättänyt aikaansa edes kissalleen, mutta Coby muisti onneksi aina silloin tällöin leikittää lemmikkiään. Tea ei ollut sen sijaan lämmennyt vieläkään kunnolla ajatukselle omasta kissasta.

Tean kävi kuitenkin suuresti sääliksi pientä kissaraukkaansa, ja soittikin eläinvirkailijalle. Hän ei olisi halunnut tehdä näin, mutta joskus oli vain pakko.

"Arvostan todella paljon adoptiotanne. Toivon lämpimästi että Niisku voi täällä hyvin." Niin, Balin yksinäisyydelle oli tosiaan tehtävä jotain ja niinpä Tea päätti adoptoida sille lisää seuraa - Niisku nimisen naaraskissan.

Aluksi näytti siltä, että uudesta kissasta olisi ollut vain harmia; se haastoi riitaa Balin kanssa eikä ollut seurallinenkaan. Se mieluiten vain katseli maailmaa rauhallisena, tekemättä sen kummempia. Fiksu se kuitenkin oli - se osasi antaa tassua ja oppi nopeasti tottelemaan kutsua.

Niisku osoittautui myös aikamoiseksi nirsoilijaksi. Kun ruokaa ei ollut kupissa parin minuutin ajan, se hypähti keittiön tasolle ja söi mitä tahansa mitä sieltä löytyi. Lisäksi se tykkäsi katsella ihmisten touhua tasolta ja nukkua jossain alakerran sängyistä. Se oli kuin ilmeinen vastakohta Balille.

Lopulta kissakaksikko lämpeni toisilleen ja he päättivät hankkia kissajälkikasvua. Saa nähdä millaisia veijareita näistä kahdesta vastakohdasta tulee.

Nopeasti vilisee taaperoaikakin ohitse ja niin oli aika Sethin kasvaa lapsukaiseksi, aivan kuten Cobykin. Tea päätti viettää kolminkeskeiset juhlat kotikeittiössä - he pitivät syntymäpäivät tarkoituksella juuri silloin, kun Kevin oli hankkimassa perheelle elantoa. Näin omistushaluinen Kevin ei pääsisi murtamaan Cobyn sydäntä hankkiessaan Sethille kymmeniä lahjoja ja kaksinkertaisia kannustushuutoja.

Ja kyllä. Lapsenakin Seth oli ilmeinen Cobyn kaksoisolento, Tea-nenällä varustettuna, tietenkin. Mutta silti Seth on ihan söpö, omalla tavallaan. Aivan kuten Coby.

Kaksikko meni pöydän ääreen syömään, Seth kakkua ja Coby omaa, hieman kärähtänyttä leivonnaistaan. "Kuule, mä sain mun ensisuudelman tänään! Jos sä oot yhtä vetävä ku mä, ni kyl säkin varmaan saat viel ennen ku oot teini", Coby kertoi. Seth katsoi tätä kuin hullua ja irvisti. "Emmä osaa ees suudella!"

"Ihan helppoo se on", Coby vakuutti. "Laitat vaan huulet tällee törölle ja sit se tyttö laittaa huulet törölle ja sit te painatte toistenne huulet toisiaan vasten." Coby hymyili leveästi nähdessään pikkuveljensä kauhistuneen ilmeen.

"YÄK!" Seth huudahti. "Ei toi voi olla sun mielestäs kivaa! Hyi, hyi ja hyi!" Seth käänsi katseensa kakunpalaan ja irvisti jälleen. "Yh, multa meni ruokahalu."

Seuraavana päivänä oli molempien koulupäivä. Heillä oli aivan samanlaiset vaatteet (Seth ihaili veljeään kaikessa; hän vaati myös samanlaiset vaatteet). Coby on tuo peremmällä oleva, kuplaherra. : >

Coby toi jälleen odotetusti kympin kotiin, mutta Sethin vilkaistessa omaa todistustaan, pettymys valtasi pojan. "Seiska! Mun mielestä mä olin ihan hyvä", Seth mumisi pettyneenä.

Yhtenä iltana, Tean ja Kevinin illasteassa yhdessä ruokapöydän ääressä kahdestaan, Tea aloitti keskustelun: "Minusta tuntuu niin hassulta kun molemmat lapset käyvät jo koulua. Ei ole enää yhtään vaippasankaria. Totta puhuen, minulla on jo ikävä sellaisia." Tea käänsi katseensa lautaseensa, purren huultaan. "Kevin, haluaisin lisää lapsia. En viittä, en kymmentä. Yhden tai pari vain."

"Lisää... lapsia?" Kevin kysyi kauhistuneen oloisena. Teaa kadutti välittömästi että oli ottanut asian puheeksi. Enää ei voisi kuitenkaan perääntyä. "Niin", hän vastasi hiljaa. He olivat molemmat hyvän tovin hiljaa, kumpikin vain keskittyen syömään.

Lopulta Kev kyllästyi heidän väliseensä hiljaisuuteen. "Itse asiassa minäkin kaipaan niitä aikoja, kun molemmat olivat korkeintaan vaahtosammuttimen kokoisia." Kevin nauroi keveästi omalle vertauskuvalleen. Teakin hymyili vaikeasti. "Tea, minustakin olisi mukavaa hankkia pieni lapsi. Ei siksi, että itse kaipaisin sitä kovinkaan paljoa, mutta siksi, että sinä kaipaat. Sen näkee sinusta. Haluan että oelt onnellinen."

Tea säpsähti. Hän oli taaskin arvannut väärin miehensä reaktion. "Ihanko tosi?" hän huudahti epäuskoisena. "Sinäkin haluat lisää lapsia? Ihanaa!" He hymyilivät toisilleen, Tea säkenöiden enemmän kuin pitkään aikaan.

Seuraavana päivänä ovikello soi. Sillä hetkellä olohuoneessa ollut Kevin katsoi ulos ikkunasta - ja kauhistuneena tajusi kuka siellä seisoi. Hän juoksi avaamaan ennen kuin Tea ehtisi paikalle ja välittömästi nuori nainen kaappasi Kevinin suudelmaan. Mies vastasi siihen - ei paljoa, mutta vastasi kuitenkin. Välittömästi häntä kuitenkin kadutti.

"Vau, sinähän olet edelleenkin aivan uskomaton suutelija!" nainen kehaisi ja löyhytti kättään kasvojensa edessä. Kevin näykkäsi huultaan. "Shh, Bella! Puhu vähän hiljempaa", Kevin sähähti ja Bella-niminen nainen katsoi häntä yllättyneenä. "Hiljempaa? Miksi?"

Kevin vilkuili ympärilleen, varmistaen ettei ketään ollut lähettyvillä. Sen jälkeen hän veti naisen lähemmäs itseään ja kuiskasi myskin tuoksuinen hengitys sieämättömänä leijaillen naisen sieraimiin. "Bella, me olemme molemmat naimisissa. Meidän suhteemme oli vain väliaikainen ja nyt olemme saamassa Tean kanssa kolmatta lastamme. Tämän täytyy loppua. Nyt."

"Mitä?" Ääni oli vain kuiskaus, ja jos korvan olisi laittanut naisen sydämen kohdalle, olisi voinut kuulla kuinka tämä tuhoutui moniin osiin. "Sinä... Minä en enää merkitse sinulle yhtään mitään?" Kyyneleet kirvelivät naisen silmissä. Tämä pillahti itkuun, läimäytti Keviniä poskelle. "PASKIAINEN!" Sen jälkeen nainen pinkaisi juoksuun ja Kevin kääntyi vasta kotiovensa suuntaan, kunnes Bellasta näkyi enää vain pienen pieni hahmo.

 

Siinä oli viides osa. Seuraavassa osassa Cobyn kasvu teiniksi sekä pari yllättävää asiaa ! ; > Stay in tune, Wheelers will be back soon. Ja nyt taas vaihteeksi jotain mukavaa palautetta tästä osasta; tämä oli kymmenen kuvaa pidempi kuin tavallinen kuvamääräni 28 kuvaa. Eli 38 kuvaa. :--3

Kuten varmaan moni muistaa viime kerrasta, oli siis perheen esikoisen, Cobyn, aika tutustua taaperuuden ihmeelliseen maailmaan. Tea puhalsi kynttilät Cobyn puolesta ja molemmat, sekä isä että äiti, odottelivat jännittyneinä pojan kasvua.

Ja tällainen pieni harvahammas-haisunäätä sieltä kuoriutui, mutta vaikka hymy olikin suloinen, poika oli itse piru sisältä päin. Hän oli koko ajan vauhdissa, koko ajan tuhoamassa jotain ja juttua tuntui riittävän vaikka kukaan ei sanaakaan ymmärtänyt. Äidiltään hän oli saanut hieman alaspäin kaartuvan nenänpään; mutta se tuntui lisäävän vain tämän touhukkaan pojan luonnetta. Surumieliset suklaasilmätkin olivat äidiltä ja jos ihokin olisi periytynyt, olisivat he olleet kuin kaksi marjaa.

Samana päivänä Tea kohtasi jotain pöyristyttävää: luuliko hän vain, vai oliko hän tosiaan lihonut näiden kuukausien aikana?

Todellakin, Tean entinen, kauniin treenattu vatsa oli nyt kauniisti pyöreän mallinen. Pelätty aamupahoinvointikin oli tullut takaisin. Oliko Tea tosiaan raskaana - jo näin vähän aikaa Cobyn syntymästä? Tea päätti kertoa raskaudestaan Kevinille mahdollisimman pian - kunhan saisi itsekin varmuuden siitä -, mutta Kevinin tuleva reaktio sai kylmät väreet kulkemaan pitkin naisen niskaa. Kehkeytyisikö asiasta taas suuri riita? Luisuisiko riita tällä kertaa raiteiltaan? Tea oli kyllä aloittanut e-pillereiden syömisen - mutta ilmeisesti liian myöhään, että ne olisivat ehtineet vaikuttaa.

Tea päätti toteuttaa heti suunnitelmansa. "Hei kulta..." Tea mutisi varovaisesti nähdessään miehensä. Kevin pysähtyi ja katsoi Tea hymyillen. "Niin?" Samassa Tea tunsi kurkkuansa kuristavan, aivan kuin joku olisi kietonut kätensä sen ympärille, pakottaen viimeisetkin hengähdykset ulos. "Muistatko kun hieman Cobyn syntymän jälkeen aloin taas syömään e-pillereitä ja aloimme taas... No, tiedät kyllä?" hän kysyi ääni vain lähes kuiskauksena. Kevin katsoi Teaa pää kallellaan hetken ihmetellen mutta nyökkäsi sitten.

"Huomaat varmaan että olen hieman lihonut", Tea mutisi hermostuneesti, kääntäen hetkeksi katseensa takana olevaa ikkunaa kohti. Hän ei nähnyt Kevinin ilmettä, mutta oivalluksen ääni oli selvästi kuultavissa; Kevin haukkoi henkeään. Huultaan purren ja kyyneleitä pidätellen Tea lisäsi: "Tein sitten pari raskaustestiä... Ja tulos oli positiivinen. Olen Kevin niin pah-"

Samassa leveä hymy kohosi Kevinin huulille. "Sinä olet siis raskaana? Minulle?" Kevin varmisti yhtenä hymynä. Hämmästyneesti silmiään räpytellen Tea nyökkäsi verkkaisesti. Kevin purskahti nauramaan. "Sehän on ihanaa! Kerrassaan upeaa! Kuinka monennella nyt olet?" Tea uskalsi vihdoin hymyillä hänkin. Hän tunsi suurta helpostusta Kevinin reaktiosta, vaikka ei osannut todellakaan odottaa sellaista. Ehkä pieni Coby oli sulattanut Kevinin sydämen? "Viidennellä", Tea vastasi edelleen hieman varovaisesti - ei sitä tiennyt josko Kevin olisi kuitenkin aloittanut saarnansa vastuudesta.

"Jo viidennellä?" Kevin kysyi hieman yllätystä äänessään. "No, tulkaapas isin kullat sitten tänne!" Kevin kietoi kätensä Tean lantioille ja veti naisen kevyeen suudelmaan. Tea oli sanoin kuvaamattoman onnellinen. Hänen haaveensa tuntui käyvän toteen: hänellä oli mitä ihanin aviomies, yksi täydellinen lapsi ja toinen täydellisyys vatsassaan. Elämä hymyili.

Ei Coby kuitenkaan kiltteydeltään aivan viiden tähden lapsi ollut. Päivittäin vessanpönttö tuli tuttavalliseksi, oma palosireeniääni testattiin, nukkekodin perheenjäsenet yritettiin syödä ja syöttötuolista yritettiin epätoivoisesti kompuroida pois. Itkua tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi, ja raskaana olevaa äitiä koeteltiin miehen yrittäessä hankkia elantoa perheelleen. Tummat renkaat ilmestyivät päivä päivältä vahvempina Tean silmien alle ja itku oli herkässä.

Mutta oli Cobylla myös omat suloiset hetkensäkin. Vaikka itkua oli, huutoa oli ja mielenosoitustakin, löytyi Cobysta aina silloin tällöin puoli, jollaista Tea ei ollut ennen huomannut. Etenkin syödessä Coby oli kuin lauhkea lammas.

Ennen pitkää koitti kuitenkin jo jossain määrin pelättykkin hetki: Tean synnytys. Lapsivedet menivät keittiön lattialle yöllä Tean mennessä hakemaan iltapalaa, eikä sikeästi nukkuva Kevin herännyt Tean panikoivaan huutoon. Niinpä tuskaisena Tea tiesi synnytyksen tapahtuvan jälleen kotona, möyri viimeisillä voimillaan ruokapöydän ääreen ja rupesi synnyttämään siinä, keittiön ruokailutuolilla.

Eräs herra kuitenkin heräsi Tean ähkimiseen ja valitukseen. Jo puhumaan oppinut Coby oli kauhuissaan seinän läpi kantautuvista äänistä. "ÄÄÄÄITII!" Coby itki rymisyttäen kehtonsa seinämää. "ÄÄÄITIII!" Eihän noin pieni ymmärtänyt ollenkaan että äitin vain synnytti, joten järkytys oli kova pienelle pojalle.

Tuska palkittiin jälleen pienen pojan, Sethin, tupsahtaessa maailmaan. Jälleen yhtä ruskea kuin isänsä, äidin silmillä ja paksuin kulmakarvoin höystettynä. Aivan kuin veljensä ilmetty kopio. Ja tosiaan, pieni poika ristittiin Sethiksi, vaikka Tea oli yrittänyt anella polvillaan että edes yksi lapsi olisi nimetty suomalaisittain, mutta Kev oli tiukka; yksikään talouteen syntyvä lapsi ei saisi suomalaista nimeä, vaan hän tekisi amerikkalaisten nimien vallankumouksen uuteen kotikaupunkiinsa.

Välittömästi herättyään ja kuultuaan uudesta pojastaan, Kevin kiiruhti toiseen taaperohuoneeseen. Huoneita oli vain kaksi; toinen vaaleanpunainen tyttöä varten ja toinen sininen poikaa varten. Ja koska oli kaksi vaippapöksyä, Seth tietenkin ressukka joutui vaaleanpunaiseen huoneeseen. Kevin otti pienen poikansa kehdostaan ja katseli tätä tyytyväisenä. "Ihan selvä isin poika." Toisin kuin Cobyn nähdessään, Kevin tiesi heti, minkä nimen antaisi uudelle lapselleen: "Isin poika, pikku-Seth."

Lounasta syödessään, Kevin päätti ottaa puheeksi Cobyn hälyttävästi lähestyvät syntymäpäivät. "Kuule, olen tässä miettinyt lahjaa Cobylle. Miten olisi pallo? Vaikkapa jalkapallo? Uskon, että tuollaisesta ähinäpussista lähtee irti vaikka millä mitalla palloa potkimaan", Kevin ehdotti virnistäen innostuneesti. Tean reaktio oli odotettavissa; eivät äidit mistään jalkapallosta pitäneet.

"Äh, ei heti mitään jalkapalloa!" Tea odotetusti sanoi, tuhahtaen niin typerälle ehdotukselle. "Hänhän vasta menee ensimmäiselle luokalle! Sen ikäiset leikkivät paljon mieluummin leluilla! Näin tänäänkin mainoksen jostain uudesta leikkilentokoneesta. Sellaisesta Coby ainakin pitäisi." Kevin pyöritti silmiään - naiset mitään poikien toiveista tienneet! Kev kuitenkin pysytteli hiljaa, päättäen kehittelevänsä oman lahjansa Cobylle, johon Tealla ei ollut pätkääkään sananvaltaa.

Aikaa kului ja pian oli Cobyn syntymäpäivät. Tällä kertaa juhlijoina olivat vain Tea ja Kevin, mutta eivät he muita olisi kaivanneetkaan - ainakaan Kevinin mielestä.

Kevin auttoi Cobya puhaltamaan kynttilät ja nyt iloisesti hymyillen myös Coby puhalsi osan niistä sammuksiin. Kevin jätti Cobyn lattialle ja molemmat vanhemmat astuivat kauemmaksi ihailemaan, millainen kouluikäinen lapsukainen Coby olisi.

Ja niin Coby venähti jälleen mittaa. Tulos oli omaperäinen ainakin jos ei muuta; poika oli edelleen enemmän teamainen kuin kevinmäinen. Nenä pahentui kasvun aikana ja vaikka kummallinen koukku katosi, nenänpää piteni. Iso alahuuli osoittautui aikamoiseksi mysteeriksi; ylähuuli näyttäisi olevan isän perimää.

Kevin katosi heti Cobyn venähdyksen jälkeen salaperäisesti autoon ja kaasutti pois. Tea oli aivan ymmällään miehensä käyttäytymisestä, samoin Coby. Poika jäi katselemaan ikkunasta isänsä katoavaa punaista lava-autoa.

Hieman alle tunnin päästä tuttu auto kaasutti pitkin kotipihaa. Eikä kyydissä ollut enää vain Kevin, vaan täysin yönmusta, karvainen olio istui uljaana isännänsä vierellä etupenkillä. Coby ei voinut uskoa silmiänsä - Teakin oli täysin mykkänä ihmetyksestä.

Kissa oli nimeltänsä Bali, nuori, noin vuoden ikäinen kollikissa. Sen keltaiset silmät säihkyivät upeasti sysimustasta turkista, ja vaikka kissa saattoi näyttää karmivalta, oli sen luonne kaikkea muuta kuin karmiva. Ulkomuoto suorastaan petti sen iloisuuden ja leikkisyyden joka kuoren alla piileksi.

Leveä hymy kohosi Cobyn huulille Kevinin tullessa sisään Balin kanssa. Coby kyykistyi kissan viereen ja silitti tämän päätä hymyillen. "Hyvää syntymäpäivää, Coby", Kevin huudahti eteiseen - hän oli jo syventynyt maalauksensa pariin. "Kiitos isä!" Coby huikkasi kimeähköllä äänellään iloisesti. Kissa oli niin upea, niin salaperäinen, että Coby oli varma sen olevan paras syntymäpäivälahjansa tähän mennessä sekä tulevaisuudessa.

Seuraavat päivät sujuivat rennoissa ja rauhallisissa merkeissä; Coby oli vallannut yläkerran huoneen itselleen ja innostui pelaamaan shakkia. Hän oli jo pienempänä rakastanut omaa logiikkapeliään ja tykästyi shakkiin alta aikayksikön.

Kevin sen sijaan testasi ruoanlaiton saloja, ja tajutessaan, että hänen taitonsa aamupalan suhteen olivat kovin rajalliset, päätti jättää ruoanlaittamisen kokonaan Tean piikkiin. Pettymys oli kyllä aikamoinen - Kev-raukka harmistui aika lailla, kun kokkaaminen ei ollut parantunut pätkääkään sitten viime kerrasta. Samaltahan ne murot aina maistuivat.

 

Näihin leppoisiin tunnelmiin loppuu neljäs osa ! : > Seuraavassa osassa nähdäänkin sitten Sethin kasvu - tulevatko Tea-nenät vainoamaan tätä perhettä kuinka kauan ? Kommenttia olisi edelleekin suotavaa laittaa, tai mera-täti tulee ja laittaa teidät Wheelereiden joulukinkuksi.

Seuraavana päivänä, Tean kävellessä väsyneenä makuuhuoneesta olohuoneeseen, Kevin oli jo täysissä pukeissa. Hän oli hermostuneena odottanut Tean heräämistä, ja nyt Tean kävellessä siinä, Kevin alkoi jo hieman epäröimään. Hän kuitenkin rohkaisi itseään ja polvistui Tean eteen. "Tea... Minä rakastan sinua ja..." Kevin sopersi varovaisesti. Tea katsoi Kevintä hymyillen. "Niin...?" Hän oli hieman yllättynyt Kevinin oudosta eleestä ja katseli tätä hieman varuillaan.

"Tea, tuletko vaimokseni?" Kevin pamautti. Hän veti samettisen rasian farkkujensa taskusta ja avasi sen. Rasiassa kimalteli kihlasormus kauniilla, huolellisesti hiotulla timantilla. Tea kiljaisi järkytyksestä sekä innosta - voisiko elämä enempää prinsessasaduksi muuttua? Tea painoi kätensä sydämelleen ja koetti tasoittaa hengitystään. "Tietysti. Tietysti tulen", hän sai sanottua, liikutuksen kyyneleet kimmeltäen kauniissa, ruskeissa silmissään.

Tea irrotti sormuksen varovaisesti samettirasiasta ja sovitti sitä nimettömään. Se sopi kuin se olisi tehty siihen. Kevin ja Tea henkäisivät samanaikaisesti ja Tea katseli sanattomana sormustaan. Se oli täydellinen. Kevin oli täydellinen. Tea halasi Keviniä liikuttuneena. Sinä päivänä kaikki tuntui mahdolliselta.

Vähän ajan päästä kihlauksestaan Tea alkoi kärsiä aamupahoinvoinnista. Häntä oksetti lähes joka aamu, saaden Kevinin hämilleen hänen juostessaan pää kolmantena jalkana vessaan. Mahdollisimman hyvin Tea yritti piilottaa oksennuksen jäljet joka oksennuksensa jälkeen, ettei Kevin vain epäilisi mitään.

Kerran kuitenkin kuuratessaan siivouspäivänä vessanpönttöä, Kevin hätkähti nähdessään jotain vihertävää pöntön takana. Hän katsoi vessanpöntön taakse ihmeissään, eikä mennyt kauaa kun hän tajusi vihreän mömmön olevan oksennusta. Välittömästi pelko kiiri pitkin Kevinin selkäpiirtä. Oliko hän heittäytynyt ajattelemattomasti avoliittoon? Oliko Tealla todella jotain salaisuuksia, joista hän ei tiennyt? Joka aamu Tean juostessa vessaan - oliko hän juossut oksentamaan? Kysymykset täyttivät Kevinin pään, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Huomenna olisi häät, eivätkä pienet epäilykset saaneet tuhota hänen tulevaisuuttaan Tean kanssa.

Ja niin häät lopulta koittivat. Tea oli pukeutunut suvussaan jo viiden sukupolven ajan kulkeneeseen pitkään, valkoiseen hääpukuun kun taas Kevin oli valinnut ajattoman tyylikkään raidallisen puvun läheisestä hääliikkeestä. Seremonia tulisi olemaan lyhyt ja yksinkertainen; molempien itsekirjoittamat valat, vain kahdestaan todistamassa tätä tilaisuutta.Niin he olivat molemmat halunneet. Rauhalliset, pienimuotoiset häät.

Kun valat oli vannottu, Kevin otti vaimonsa kämmenen lempeästi omaansa ja otti esille sormuksen, jonka hän varovaisesti työnsi vaimonsa vasempaan nimettömään. Vaimonsa tyynestä ulkokuoresta huolimatta Kevin huomasi naisen käden olevan hieman nihkeä - häntä hermostutti aivan samalla lailla naimisiin meno kuin Keviniäkin.

Seremonian päätteeksi nuoripari vielä suuteli toisiaan. He olisivat nyt ikuisesti toisensa, happily ever after. Ja se heille kelpasi paremmin kuin hyvin. Tämän rakastuneempi Kev olisi voinut tuskin olla.

Yhtenä päivänä Tea tajusi jotain omituista. "Ei, ei voi olla. Onko se jo noin iso?" hän hämmästeli, kauhistuneena. Kohta hän ei voisi enää käyttää selitystä 'olen vain lihonut vähän' ja hänen olisi pakko kertoa totuus, niin paljon kuin hän ei sitä halunnutkaan. Tea alkoi miettimään pahinta reaktiota, mikä hänen tunnustuksestaan saattaisi seurata. Kevin voisi häätää hänet pois ja vaatia avioeroa... Tai vaatia aborttia. Tea kietoi surullisena kätensä vatsansa ympärille. Hän tekisi kaikkensa pitääkseen pienokaisen siellä suojassa.

Tean raskaus oli helppoa aikaa. Hän siivosi paljon enemmän kuin yleensä, ja nyt kun hän ei salaa käynyt töissäkään, aikaa pystyi helposti kuluttamaan kaikkeen muuhunkin hyödylliseen. Toki kahden ihmisen yksin elättämisessä oli omat haittansa - Tea saattoi tuupertua väsymyksestä kesken ruokailunkin - mutta sitä enemmän siitä oli hyötyä, ainakin Tean mielestä.

Siivoamisen lisäksi Tea viihtyi myös uuden kokkauskirjansa parissa. Hän oli päättänyt opetella joka päivälle uuden aterian niin, että Kevin ei koskaan saisi samaa ruokaa. Kevin oli tosiaankin yllättävän tyytyväinen tähän kummalliseen käänteeseen, mutta ei vaivautunut sanomaan mitään. Ajan myötä oksentelukin oli lakannut, joten Kevin ei enää huolehtinut siitäkään. Kaikki oli mallillaan.

Vaikka Tea olikin vaihtanut ruokavalionsa raskauden mittaan pelkkään pupunruokaan, ruokahalu ei ollut kadonnut minnekkään - päin vastoin Kevin saattoi yllättää vaimonsa syömästä salaattia kolmelta yölläkin. Näin ollen myös ajantaju oli kääntynyt Tealla täysin ylösalaisin, ja vaikka Tea luuli olevansa täysin tavallisen oloinen, onnistui Kevin peittämään mieltään painavat epäilykset.

Kevinillä alkoi menemään tavallista paremmin hänen urallaankin. Ylennyksiä tuli yleensä vähintään yksi kappale viikossa - Kevin panosti töihinsä uskomattomalla innokkuudella, vaikka kotona asiat eivät aina olleet tiptop. Tasaista vauhtia Kevin alkoi jo kavuta portaalta portaalle.

Lopulta vatsa oli jo niin iso, että edes Kevin ei enää peitellyt ihmetteleviä katseitaan. Kesken ruoanlaiton vauva saattoi potkia todella kärsimättömäksi, ja Tea tiesi puhuttelun olevan todella lähellä.

Eräänä päivänä Kevin päätti ottaa asian puheeksi. "Kulta... Olen tuota, no huomannut, että olet vähän lihonut... Voisitko selittää minulle, miksi?" Kevin kysyi vaivautuneena, Tea katsoi häntä epäluuloisena.

Lopulta Tea rupesi nauramaan oikein kunnolla. "Älä vain sano, ettet ole tajunnut vielä? Kevin, höhlä, minä olen raskaana! Odotan sinulle vauvaa", Tea naurahti kepeästi, mutta jähmettyi nähdessään Kevinin reaktion. Siinä ei ollut pilkettäkään huvittuneisuudesta, vaan harmaat silmät leimusivat raivoa. "Mitä - sinä - sanoit?" Tea nielaisi kuuluvasti, ja peruutti hieman säikähdyksissään. Tämä oli paljon pahempaa kuin hän oli kuvitellut.

"Kuka sinä oikein kuvittelet olevasi, häh?" Kevin raivosi. Hän oli todella vihainen, puristi kätensä nyrkkiin ja katsoi vaimoaan murhaavasti. "Nyt sinä valehteleva narttu sanot, että lasket leikkiä! Sanot, etteivät nuo äskeiset sanat merkinneet mitään!" Tea katsoi Keviniä kauhuissaan. "Minä... Olen pahoillani, Kevin", Tea kuiskasi ääni murtuen.

"Olet pahoillasi?! Mitä, olet pahoillasi! Ymmärrätkö sinä nuori nainen yhtään, mitä olet juuri tehnyt?! Olet valehdellut minulle, minun vaimoni on valehdellut miehelleen, minun kotonani, minun lapseni vatsassaan! Luuletko tosiaan että minua ei haittaisi yhtään, että minä vain toteaisin aijaa ja voisit vain jatkaa elämääsi huijaamalla minua laittamaan sinut paksuksi!" Kevin suorastaan väreili vihaa, hän tärisi kauttaaltaan, hänen suunsa oli vääntynyt tiukaksi viivaksi ja hänen silmissään leimui. Tea ei tiennyt mitä hänelle kävi - hän vain pimahti totaalisesti.

"Ihan kuin sinä olisit koskaan välittänyt minun mielipiteistäni pätkän vertaa - jos olisin ikinä edes kysynyt sinulta lupaa, vastaus olisi ollut aina kaarteleva 'ei nyt', 'katsotaan huomenna', 'onko sillä nyt niin kiire?'! Kun menit kanssani naimisiin, tiesit että rakastan lapsia, tiesit että haluan niitä kanssasi! Joten jos sinä kehtaat kertaakaan väittää, että olisit halunnut vapaaehtoisesti hankkia lapsia..." Riita alkoi jo suistua käsistä. Molemmat mulkoilivat toisiaan pahasti. "Ymmärrätkö sinä hyvä nainen, että sinulla on ura, sinulla on töitä! Täytyyhän meidän jostain saada rahaa lompakkojen täytteeksi! Et voi vain päättää että no niin, nyt alan raskauslomalle! Tällaisista asioista pitää keskustella!" Tean silmissä alkoi kimmeltää, ja ensimmäiset kyyneleet vierivät hänen silmistään. "Olisi pitänyt arvata, ettei minussa koskaan mikään muu kiehtonut kuin raha...!" Tean ääni murtui ja hän alkoi itkemään lohduttomasti. Hetken emmittyään Kevin lopulta halasi Teaa. "Anteeksi että huusin noin. Minä rakastan sinua, Tea. Aina. Älä koskaan epäile sitä! Mutta tällaisista asioista pitää keskustella." Kevin suuteli Tea päälakea ja Tea nyökkäsi vaivalloisesti.

Kevin ja Tea halasivat pitkän tovin, kunnes Kevin perääntyi ja epäröiden katsahti Tean vatsaan. Siellä olisi hänen lapsensa, hänen Kevin Jr. "Hei pikkuinen", Kev kuiskasi lempeästi. "Isi täällä. Kohta nähdään." Tea ei voinut estää hymyn kohoamasta hänen huulilleen. Kaikki oli taas ennallaan.

Samana päivänä koitti Tean synnytys. Hänen lapsivetensä meni olohuoneen lattialle Kevinin ollessa töissä ja Tea tiesi ettei ehtisi millään sairaalaan. Hän vilkuili tuskistuneena ympärilleen ja lopulta lysähti olohuoneen nojatuolille ponnistamaan. Synnytys kesti kauan ja Tea ei ollut koskan eläessään tuntenut sellaista kipua.

Kipu palkittiin, kun lopulta maailmaan syntyi pieni poikalapsi, Coby. Hän oli aika lailla isänsä näköinen, mutta silmät periytyivät äidin ja isän harmiksi äidiltä. Jo pienenä vauvana Coby oli oikein maskuliinisen näköinen jota todisti hänen paksut kulmakarvansa, mutta äiti piti sitä vain suloisena.

Kevinin tullessa kotiin hän kohtasi ensiksi vaimonsa - vaimonsa, jolla ei ollut enää suurta kupua vatsansa kohdalla. Hän katsoi kerran vatsaa uudestaan ja meni lähes puolijuoksua juuri rakennettuun lastenhuoneeseen. Hän lähestyi kehtoa varovaisesti ja kurkisti sinne; ruskea silmäpari vastasi hänen katseeseensa. Kevin ei voinut olla hymyilemättä ja hän otti pienen vauvan suurien käsiensä väliin ja nosti tämän kainaloista ilmaan. Hän katseli tuota nappisilmää lumoutuneena. Se oli ihan hänen näköisensä. "Hei, olen isäsi", Kevin kuiskasi. Hänen olonsa oli tyhmä niin sanottuaan, mutta tuo pikkulapsi oli lämmittänyt hänet täysin.

Seuraavana päivänä Kevinillä oli vapaapäivä ja hän lupasi jäädä vahtimaan Cobya sillä aikaa kun Tea menisi töihin. Hieman epäröiden Tea suostui, ja vaikka Kev oli äärimmäisen väsynyt, ei hän tahtonut nukahtaa. Hänen piti valvoa Cobya ja sen hän myös tekisi. Väsymys vei lopulta voiton ja Kevin käpertyi sohvalle nukkumaan, lähietäisyydelle lastenhuoneesta niin, että hän varmasti kuulisi vauvan itkun.

Illalla Kevin huomasi lunta sataneen suureksi kerrokseksi maahan. Innokkaana Kevin meni ulos ja päätti rakentaa pihalleen "suojelevan enkelin" - eli lumiukon. Kevin oli kuitenkin ottanut turhan kevyttä päällepantavaa; hänen lyhythihainen villapaitansa tuskin pitäisi kauaa kylmää loitolla, mutta lumesta niin kovin innostunut Kevin ei siitä välittänyt.

Se ei todellakaan tehnyt hyvää. Kevin leikki lumessa lähes aamuun asti, jonka seurauksena hän kylmentyi. Täristen kauttaaltaan Kevin vihdoin tuli sisään, ja Tea melkein kiljaisi kauhusta. "Kevin! Missä olet ollut - herranjumala, sinähän täriset! Nyt äkkiä hakemaan kuppi kaakaota!"

Kiltisti Kev noudatti Tean käskyä ja raahautui Tean avustuksella keittiöön. Tea keitti nopeasti Kevinille kuuman kupin kaakaota ja hytisten Kevin otti sen jäätyneeseen käteensä. Hörpittyään sitä hetken hän tunsi olonsa parantuvan ihmeellisesti.

Myöhemmin samana päivänä syntymäpäivä kakku oli hankittu ja Tea piteli Cobya sylissään. Olisi Cobyn syntymäpäivät. Vieraita olivat vain Tea, Kevin ja Tean työkaveri. Kaikki odottivat jännittyneinä, millainen pienokainen Cobysta tulisi.

 

Ja niin myös tekin, sillä tähän loppuu osa 3. :: D Anteeksi näin aluksi kun kesti, mutta tästä tekstistä tuli itseasiassa vähän parempi kuin siitä ensimmäisestä. Toivottavasti neljännen kanssa ei tule yhtä lailla komplikaatioita. Mutta nyt, kommenttia tästä osasta olisi kiva saada - se on aina hyvä motivaattori tehdä lisää.

Hei, ja tervetuloa seuraamaan uutta LC'täni, Wheelereitäni. Tämä on ensimmäinen LC'ni jota julkaisen nettiin, joten jos "en osaa jotain" niin armahtakaa. Pisteitä en laske, mutta sääntöjä noudatan mahdollisimman tunnollisesti, eli koodit ovat kaukana tästä pelistä. Kielenkäyttöni ei välttämättä aina ole kauneinta (esim. jossain saattaa olla paska, perse yms, mutta ihan kirosanoja en käytä, ellei hittoa tai vastaavaa lasketa kirosanaksi).

 

Kevin Wheeler, 21-vuotias mies Pohjois-Amerikasta. Hän muutti Moonlight Towniin uteliaisuudesta - hän oli kuullut monien ystäviensä kehuvan paikkaa rauhalliseksi ja mukavaksi seuduksi. Kevin hylättiin lastenkodin portaille ollessaan vain parin kuukauden ikäinen ja teki päätöksen aloittaa oman, uuden sukunsa, Wheelerit.

Ikävä kyllä alku ei usein ole ruusuinen. Ainoa tontti joka oli myynnissä koko Moonlight Townissa, oli aivan käsittämättömän suuri, mutta jolla nökötti minimaalinen punainen koppero. Se sisälsi yhdessä keittiön, makuuhuoneen ja olohuoneen, vaikka mitään kovin olohuonemaisia piirteitä siinä ei ollutkaan. Ja Kevinin harmiksi 1000 simeleonilla rakennusmiehet eivät suostuneet rakentamaan siihen enempää.

Mutta suurimman järkytyksen Kev kohtasi vasta kiertäessään koko talon ulkoapäin - vessa oli kahden puolikkaan seinäpalasen välissä, ja lohdutukseksi maahan oli painettu kymmenen simeleonin edestä valekaakeleita. Kyllähän tuo seinäsysteemi periaatteessa toimisi - ellei naapurusto sattuisi olemaan täynnä perverssejä jotka mielellään tuijottelevat toisen paljasta takapuolta.

Kevin koki paikan taistelutantereeksi, jossa selviytyminen ikävästä tarkoittaisi samaa kuin selviytyä kahdesta luodista. Niinpä kaikessa kurjassa yksinäisyydessään Kev päätti purkaa ajatuksensa maalaustelineeseen. Se olikin ainoa vehje koko talossa johon kului helposti aikaa.

Ja samassa katua pitkin saapui tämä hieman kummallinen teinipoika ja Kevin tiesi että ainakin toistaiseksi yksinäisyydelle voisi heittää hyvästit. Eikä siinä vielä kaikki. Poika oli itse postinkantaja joka ei siis tarkoittanut vain seuraa vaan myös lehteä jossa olisi avoimia työpaikkoja. Ja avoimet työpaikat tarkoittivat uraa, eli rahaa, joka rahanahneelle Kevinille kelpasi paremmin kuin hyvin!

Mitä turhia tervehtiä kun asiansa sai läpi rahallakin. "Kuules, tiedätkö mistä täältä löytyisi kuumimmat likat? Jos tiedät, nämä simeleonit löytyvät pian taskustasi..." Kevin tiesi kuinka hoidella ihmiset rahalla. Hän oli kuin mafioso mafiassa jossa oli vain hän itse, mutta joka osasi hoitaa asiansa yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu mafia. Postinkantaja tarttui oitis syöttiin ja vei salamannopeasti setelinipun itselleen.

Hymyillen hän työnsi setelit takataskuunsa. "Sinuna minä tsekkaisin ainakin ensiksi Bartender lotin - siellä on niin paljon porukkaa, että varmasti löydät sinun makuusikin oman." Kevin painoi visusti mieleen paikan ja seurasi vielä katseellaan, kuinka poika jätti lehden nurmikolle ja jatkoi sitten vihellellen matkaansa.

Postinkantajan kadotessa näköpiiristä, Kevin kumartui uteliaana maassa olevaan sanomalehteen. Hän jätti turhat selailut myöhemmälle ja etsi heti käsiinsä avoimet työpaikat -osion. Värikkäästi siellä oli eri työpaikkoja niin leipurin urasta haaveileille kuin kampaajillekkin, mutta palkkansa puolesta eniten Kevin katseen liimasi armeijassa vapaana oleva paikka alokkaana. Olihan hän oman pakkoarmeijansa käynyt 18-vuotiaana, mutta ei se häntä estänyt uudestaan sinne menemästä. Ja vaikka hän vihasi pompottelua, armeija ei tuntunut siltikään yhtään niin pahalta.

Kevin päätti käydä tuumasta toimeen ja soitti taksikeskukseen. "Hei, haluaisin taksin osoitteeseen Lonelies lane 6, kiitos", hän pyysi ja kuuli taksin saapuvan parin minuutin sisällä. Tyytyväisenä hän kiitti taksikeskuksen työntekijää uudelleen ja laittoi luurin kiinni.

Puhelun lopetettuaan Kevin kiiruhti talon ulkopuolella sijaitsevaan "vaatehuoneeseensa". Hän pörrötti hiuksiaan lempeästi - eihän sitä koskaan tietäisi milloin elämän valittu tulisi eteen. Ja ilmeisesti tämä Bartender lot oli niin suosittu paikka, että väkisinhänhän sieltä jonkinlaisen neitokaisen löytäisi.

Hieman ennen taksin kurvatessa pihaan, tämä nainen, Titta Turhama, tuli kehaisemaan Kevinin ulkonäköä. "Oletpas sinä harvinaisen komea nuorukainen! Tulee ihan mieleen Aadolffini", Titta herkisteli ja Kev oli oikein otettu. "Ihanko tosi? No et sinäkään ikäiseksesi ruma ole." Niin, Kevinillä oli vähän oma tyylinsä kehua.

Sitten taksi saapuikin jo. Kevin astui kyytiin ja veti perässään taksin oven kiinni. "Bartender lottiin, kiitos." Naiskuski katsoi häntä oudosti sekunnin murto-osan verran, mutta enempiä puheitta kaasutti pois pihasta. Keviniä hermostutti naisen reaktio, vaikka ei tajunnutkaan, miksi hän oli niin reagoinut.

Pian sekin selvisi. Bartender lot oli pienehkö tontti joka oli kokonaan täynnä baaritiskejä ja niiden takana työskenteleviä baarimikkoja. Ja mikä pahinta - paikassa ei ollut yhtä ainutta naista. Ei edes yhtä jättinenäistä tai turbohuulista yksilöä, vain miehiä. Tämän takia taksikuski oli siis katsonut Keviniä oudosti. Hän oli varmaan luullut Keviä, krhm, homoksi. Eikä ihme. Kevin päätti oitis, että siltä postinkantajalta hän ei enää kysyisi neuvoa edes ruokakauppaan.

Luonnollisesti Kevin tutki koko baarimikkotarjoilun läpi löytääkseen naisia ja vaikka heitä ei löytynytkään, Kevin löysi sen sijaan yllättävän komeita miehiä. Vaivaantuneesti hän pyysi näiltä kavereilta puhelinnumeroa, ja vaikka miehet katsoivat häntä aluksi ihan yhtä oudosti kuin taksikuskikin, suostuivat vihdoin antamaan ne. Kev tuumi voivansa kerätä kaikkien komeiden miesten puhelinnumerot ja kun perijäksi valittaisiin tyttö, voisi hän pitää pienet "naimakaupat" ja kutsua kaikki komeat miehet "näytille". Olisihan se aika törkeää, mutta mitä Kevin siitä välittäisi? Omapahan oli elämänsä.

Kahden miehen puhelinnumerot rikkaampana Kev soitti takaisin taksikeskukseen ja päätti kokeilla ihan erilaista taktiikkaa. Tällä kertaa hän ei yrittäisi löytää naista miestäytteisestä Moonlight Townista, vaan menisi aivan eri kaupunkiin, Stadiin. Ja miksei olisi mennyt kun Moonlight Townin kaupunginjohtaja oli päättänyt verottaa taksimaksun vain kaikista yli kahdenkymmenen kilometrin taksimaksuista? Kummallista siinä oli vain se, etteivät taksikuskit olleet nousseet kertaakaan kapinaan heidän palkkojensa putoamisesta. Joko he pelkäsivät kaupunginjohtajaa, tai sitten tämä tosiaan oli rauhaarakastavaa seutua. Vaikka tällaiset maalaistollot eivät lähes koskaan tarvinneet taksia, kun heillä oli omasta takaa vaikka kuinka monta lavallista kärryä.

Kevinistä tuntui kuin hänen yllään olisi ollut kirous. Seuraavassa paikassakin oli äärettömän komea adonis, mutta miehenä Kev ei tehnyt hänellä yhtikäs mitään. Oliko Stadikin vain kokonaan täynnä miehiä?

Ei sentään. Tämä todella hauska (- ja povekas, ainakin Kevinin silmään -) nainen nimeltään Tea Marjamaa osoittautui todella mukavaksi ja sympaattiseksi persoonaksi. He vaihtoivat puhelinnumeroita ja tuumivat tapaavansa joku toinenkin päivä. Kavereina tosin. Kevin ei olisi halunnut edes ajatella tuota naista sylissään.

Lisäksi hän onnistui myös loukkaamaan Teaa. Kun nainen alkoi höpisemään uusista korkokengistään mitä ihmeellisimpiä juttuja ("niistä molemmista lähti heti korko ja sitten liimasin ne takaisin ja..."), ei Kev voinut estää haukotuksen tulevan suustaan. Ehkä sille kaveruusideallekkin saisi heittää pian hyvästit. Ainakin heti haukotuksen jälkeen Kevin sai kuulla kunniansa siitä, miten loukkaava oli ja kuinka naisten seurassa pitäisi käyttäytyä. Ja lähes heti sen jälkeen Tea marssi pois suuttuneena.

Parin tunnin aikana Tean lisäksi ei muita edes hiukan kauniita naisia tullut vastaan, joten nälkäisenä hän grillasi pari hotdogia ennen kuin lähtisi. Tämänkään aikana Kev ei löytänyt ainuttakaan naista, joka olisi läpäissyt hänen hyvin huolitellut kriteerinsä, joten hän tiesi että oli aika lähteä.

Hän tilasi vasta pimetessä taksin ja istui sen kyytiin väsyneenä. Hän olikin päättänyt jäädä vielä pariksi tunniksi, oli jorannut tanssilattialla muidenkin edestä ja juonut pari väkevää coktailia. Eipähän jäänyt Kevinin sanoja lainaten paskan maku suuhun, vaikka krapulalta hän ei tulisi välttymään.

Seuraavana päivänä Kevin heräsi ovikellon rimputukseen. Kiroten sekä ovikellonsa että päänsä jomotuksen hän työnsi peiton sivuun ja alusvaatteisillaan meni katsomaan kuka oven takana oli. Ei hänellä ollut edes mahdollisuutta vaihtaa vaatteitaan, kun vaatekaappi sijaitsi ulkona. Ei siinä siis mikään muu auttanut kuin lähteä tervehtimään tätä kummallisen näköistä naista.

Nainen kertoi järjestävänsä sokkotreffejä, joiden avulla moni oli löytänyt sydämensä valitun. Tämä passasi Keville, joka oli vieläkin täysin neuvoton naisten kanssa. Nyt ainakin hän saisi edes naisen. Pikemmittä puheitta Kevin kaivoi lompakostaan tuhannen euron säästöistään kolmesataisen ja laittoi sen naisen käteen. Ennustajanainen katsoi paheksuvasti saamaansa rahasummaansa ja mutisi itsekseen jotain kostamisesta. Sinisilmäisenä Kevin ei älynnyt naisen mutinaa.

Ja se koitui kohtaloksi. Keviniä kuvotti tapansa olla ihmeellinen mummomagneetti, ensin Titta Turhama ja nyt tämä. Eihän tuon kanssa voisi edes saada lapsia! Naisen vaihdevuodet olivat tulleet jo varmaan ikuisuus sitten. "Joo ei kiitos", Kevin ilmoitti välittömästi. "Hyvä on, maksan enemmän, mutta heitä tuo mummo pois!" Kiero hymy kohoten huulilleen ennustajaeukko hätisti pahoittelevasti mummelin tiehensä, perustellen väärää asiakasta. Mummo mulkaisi Keviniä ja eukkoa paheksuvasti ja lähti valittamatta tiehensä.

Seuraavaksi hän antoi eukolle neljäsataa, mutta summa ei tuntunut vieläkään miellyttävän silmää. Kauhuissaan Kev odotti jälleen uutta mummoa, mutta mitä! Mummopiirteistä ei ollut tietoakaan tämän naisen kasvoilla, vaikka vaatevalinta ei osoittautunutkaan parhaaksi mahdolliseksi treffeille. Miten ironista, eukko oli onnistunut kaappaamaan tämän naisen kesken varkauspuuhiensa. Ja vaikka Kevin tiesi naisen olevan varas, se ei häntä itseään hetkauttanut. Tulisipahan ainakin lisää mafiamaisia piirteitä tähänkin perheeseen. Nainen osoittautui kuitenkin pitämään täysin erilaisista asioista kuin Kevin, joten harmissaan hän joutui toteamaan että hän ei tainnut olla mikään hurmuri.

anteeksi timantti. :<

Sinä samaisena päivänä koitti myös Kevinin ensimmäinen työpäivä. Hän sai myös huomata, että armeija ei tainnutkaan olla enää hänen hommansa. Heidän ruokansa oli vähennetty vain näkkileipään ja maitoon, joten Kev oli välittömästi ilmoittanut, että ei enää jaksaisi tällaista menoa. Kenkkuilustahan ei komentaja pitänyt, vaan Kevin sai lähtöpassit ja kengänkuvion persuksilleen. Tervemenoa vaan. Potkujen ansiosta sekosi lähes totaalisesti. Kev vajosi maahan masentuneena.

Ei siinä muu auttanut kuin kutsua terapeutti paikalle. Ammattiavun avulla Kevin sai jälleen elämänhalua, ja päätti hankkia uuden työn ja ennen kaikkea löytää se sydämen valittu.

Viimeisillä 300 simeleonilla Kevin hankki itselleen television ja hänelle itselleen jäi vain vajaa 91 simeleonia. Ostoksesta hän kuitenkin sai taas hymyn huulilleen ja itseluottamusta. Naisen hän löytäisi vaikka siihen menisi koko päivä.

 

Siinä oli osa yksi. Vielä ei nainen päässyt kuvioihin, mutta sen verran voin luvata, että ensi jaksossa hänkin pääsee mukaan. ; > Kommentoikaa ihmeessä ja seuraava osa tulee nopeammin. Anteeksi että tahti on näin hidasta, mulla alut yleensä lähtevät aika huonosti käyntiin, mutta jatkossa tahti alkaa olemaan nopeampaa. : > Mutta nyt, comments please.

Kevin päätti lähteä jälleen naisjahtiin - ehkä paremmalla tuurilla. Hän soitti taksipalveluun ja tilasi taksin jälleen kotiinsa.

Naisten suhteen ei tuntunut vieläkään onnistavan, mutta hän tapasi vanhan tutunsa, Tea Marjamaan. "Kevin! Ihanaa nähdä sinua!" Tea huudahti ilahtuneesti ja kaappasi Kevinin syleilyynsä. Kev ihmetteli Tean leppyneisyyttä, mutta otti halauksen hymyillen vastaan. "Ihanaa nähdä sinuakin", Kevin vastasi. Siinä, halatessaan Teaa, hän ei enää tuntunutkaan hullummalta. Oliko se kohtalon johdatusta että he tapasivat jälleen?

"No, sinä et ainakaan ole vanhentunut päivääkään. Olet vieläkin yhtä upea", Kevin flirttaili hymyillen. Tea ei torjunut flirttiä ollenkaan. "Oi, niinkö? Sinä olet tainnut sen sijaan vain komeentua näiden päivien aikana", hän kikatti ilahtuneena. Kevin ei tiennyt mikä häneen oli mennyt - oliko hän ollut liian kauan ilman mitään kontaktia yhteenkään naiseen? Vai oliko Tea jotenkin onnistunut saamaan Kevin varovaisen sydämen hakkaamaan?

Samassa Tea tarttui Kevinin olkapäähän hymyillen. Kevin katsoi järkyttyneenä kuinka nainen veti häntä lähemmäs ja kuiskasi: "Tulehan tänne." Kevin ei kuitenkaan vastustellut. Miksi olisi? Olihan Tea upea ja näin, ja hänestä tuntui, että heillä pelaisi yhteen vallan mainiosti.

Ja sitten se tapahtui. Tea veti Kevinin lähelleen ja raotti kutsuvasti huuliaan. Kevin katseli naista sekaisin tuntein - hän tunsi jännittyneisyyttä sekä kiihkoa. Epäröinti jäi taka-alalle ja hän vastasi Tean kutsuun. Tea oli vienyt hänen ensisuudelmansa, siinä terassilla. Kevin ei tiennyt miksi, mutta noiden pehmeiden huulien kosketus hänen omiaan vasten tuntui uskomattoman vastustamattomalta. Jos hänen sydämensä oli valloitettava vuori, niin Tea oli kavunnut jo yli puolet hänen vuorestaan.

Täysin epäröimättä Tea lisäsi suudelmaan lisää kiihkoa ja Kevin ei vieläkään tuntunut vastustelevan. Hän kietoi miehekkäät käsivartensa karhumaisesti Tean ympärille ja koko muu maailma tuntui kaikkonevan hänen ympäriltään. Tuo nainen - Tea - vei hänen päänsä pyörälle enemmän kuin kukaan muu nainen koko hänen elinaikanaan. Miten hän ei ollut älynnyt tuota naista silloin ensimmäisen kerran Bileys pureuksessa? Nyt kaikki tuntui yhdentekevältä. Juuri nyt hän halusi vain tuon naisen.

Tuon ikuisuudelta kestäneen ajan loputtua, Keviniä alkoi huimata. "Huh, Tea kyllä osaa suudella", Kev ajatteli. Hänen otsaansa kuumotti, hänen koko ruumistaan kuumotti. Tea ei ollut enää kaukana hänen sydämensä huipusta, ellei ollut siellä jo.

Kevin otti epäröiden Tean kädet omiinsa. Tea ei vastustellut. "Kuule Tea..." hän aloitti. Tea kuunteli keskeyttämättä. "Minä... Pidän sinusta aika lailla ja mietin... Haluaisitko seurustella kanssani?" Tea katsoi häntä aluksi puhtaasti yllättyneenä, ja hitaasti hymynpoikanen kohosi hänen huulilleen. Kev hymyili vaivaantuneesti takaisin.

"Tietenkin tulen, senkin höhlä!" Tea kiljaisi ja loikkasi Kevinin kaulaan. Kevin tunsi suunnatonta helpotusta siitä, että vastaus ei ollut kieltävä, mutta hänen aivonsa löivät täysin tyhjää. Kuinka kaikki oli tapahtunut niin nopeasti? Hän oli aivan sekaisin - sekaisin rakkaudesta. Sydänvuorella liehui punamusta lippu. Se oli Tean lippu, jonka hän oli laittanut valloittamalleen vuorelle. Tänään Kevin tuskin tulisi näkemään muuta kuin punaista, se oli varma.

Kevin päätti lähteä takaisin kotiin. Väsymys alkoi painaa jo päälle, se oli painanut jo kauan, mutta tähän mennessä hän oli saanut sen jo kuriin. Ja nyt hän täysin peloitta voisi käydä nukkumaan, sillä ainakin toistaiseksi Tea oli hänen.

Kevin heräsi seuraavan kerran illalla. Hän oli nukkunut koko päivän - uuden työnsä takia hänellä oli unirytmi ihan sekaisin. Hänellä oli outo tunne. Hän tahtoi maalata. Kevin heitti vanhan luonnoksensa pois ja alkoi maalaamaan täydellistä tunteidensa kuvaa - vaaleanpunaista, jonka punaisuuden keskellä seisoi vain yksi asia. Nainen, hänen elämänsä nainen, Tea. Hulmuavine kutreineen ja punaisine huulineen Tea seisoi siinä räikeän vihreässä mekossa. Katsoessaan maalausta, ikävä tuntui raastavan häntä. Hän halusi nähdä Tean taas.

Hän soitti naiselle ja kertoi tahtovansa tavata tämän, sillä hänellä oli tärkeää asiaa. Epäröimättä Tea suostui tulemaan paikalle ja pian hän kävelikin jo katua pitkin. Kevinin täytyi hillitä itsensä ettei olisi juossut naista vastaan kuin jokin pikkulapsi vollottaen ikäväänsä ja sai kuin saikin pidettyä itsensä kasassa.

Itsehillintä ei kuitenkaan ollut Kevinin avainsana, eikä Tea välttynyt Kevinin karhumaiselta kaappaukselta. Hän painoi huulensa Tean huulia vasten, ja suudelma oli täynnä katkeransuloista ikävää ja onnellista jälleennäkemistä. Kev oli täysin varma, että jollei hän pystynyt olemaan puolta päivää erossa Teasta, hänen oli pakko tehdä asialle jotain. "Tea kuule", Kevin henkäisi. Tea oli jälleen yhtenä korvana. "Luulen, että en pysty elämään ilman sinua. Ole kiltti, muuta luokseni. Vaikka taloni ei ole kovinkaan hääp-"

Onnesta itkien Tea rutisti Kevinin itseään vasten. "Tietenkin! Tietenkin! Miksi edes kysyt?" Hän oli onnesta sekaisin, aivan kuten Kevinkin. Samassa hän kuiskasi Kevinin korvaan: "Olen säästänyt rahaa tällaista varten. Rakennamme yhdessä tästä paikasta oikean palatsin!" Rahanahne Kevin ei nänyt sen jälkeen silmissään muuta kuin simeleonin kuvioita. Hän kuitenkin hillitsi itsensä vaivalloisesti ja väänsi kasvoilleen hymyn. "Hienoa. Mahtavaa."

Tea päätti heittää sinkkuelämänsä räväkät meikit ja korkkiruuvikiharat ja siirtyä rauhallisempaan tyyliin. Hän suoristi hiuksensa ja laittoi ne kauniisti taakse kiinni ja pyyhki kirkkaanpunaiset huulipunansa ja vaihtoi ne pehmeämpään roosan sävyyn. Hän oli joskus teininä ottanut lävistyksen huulensa yläpuolelle, mutta ei ollut aikuiseksi tullessaan tahtonut pitää siinä mitään. Nyt hän kuitenkin kokeili laittaa siihen takaisin korunsa ja yllättäen se tuntui sopivan siihen kuin nakutettu. Tyytyväisenä hän katsoi peilikuvaansa. Ei yhtään hassumpi.

Uusia vaatteitakin oli saatava. Sellainen kaula-aukko ei tosiaankaan tekisi hänelle hyvää. Niinpä kiutsuttiin taksi ja pihatie pääsikin ahkeraan käyttöön kun samanaikaisesti Kevinin kimppakyyti tuli paikalle.

Tea kippasi kassalle jatkuvasti lisää vaatteita. Aina kun hän oli ostanut yhden erän - oi, tuolla on niin kauniit pitsialusvaatteet! -, löytyi lisää ostettavaa. Pian suurimmat rahavarastot talon remontin jälkeen oli käytetty (Tean oli pakko ostaa tuleville lapsillekkin vaatteita, vaikka Kevin ei lapsiajatuksista mitään tiennytkään; olihan Tea sentään rakastunut isoihin lapsiperheisiin) ja oli aika lähteä kotiin ennen kuin loputkin katoaisivat tililtä. Visaa oli tänään vingutettu ihan tarpeeksi.

Kotona Tea oli osoittautunut aika samanlaiseksi kuin Kevin - hän ei osannut kokata ei sitten yhtään. Hänen ideansa upeasta perheateriasta tuntuivat särkyvän, kun ainoa asia mikä lautaselle tuntui loihtuvan oli perus lihapullaspagetti.

Myös maalaaminen oli Tean suosikkipuuhaa, joten olohuoneeseen laitettiin kummallekkin oma maalausteline. Ainoa ero siinä vain oli se, että Tea oli huomattavan paljon parempi maalaamisessa kuin Kevin.

Kevinin tullessa töistä kotiin, hänellä oli iloisia uutisia mukanaan. Hän ei ollut enää vain tylsä pikaruokaravintolan työntekijä, vaan hän oli saanut ylennyksen kaupan kassaksi! Eikä siinä vielä kaikki - kun hän oli töissään mennyt tauolle, hän oli löytänyt arvan, jonka arvoksi oli paljastunut 500 simeleonia!

Tätä iloista tapahtumaa päätettiin juhlistaa makuuhuoneen puolella - mutta vielä toistaiseksi Tea oli päättänyt jatkaa e-pillereiden syöntiä. Ihan vielä hän ei sentään ollut valmis hankkimaan lapsia - Kevinistä puhumattakaan.

Seuraavana päivänä rauhan rikkoi tämä helikopteri - Kevin oli kerrassaan järkyttynyt siitä, mitä helikopteri teki heidän etupihallaan. "Miksi ihmeessä tänne tulee helikopteri kultaseni? Onko se eksynyt? Hei, mihin ihmeeseen olet menossa?!" Tea hymyili vaivaantuneesti. "Se... Tuli hakemaan minua töihin. Olen työkseni kenraali." Kevinin silmät laajenivat yllätyksestä, mutta älysi pian mitä se tarkoitti. Rahaa, ja rutkasti. Jos hän ei ollut selvinnyt yhtäkään päivää armeijassa, niin kuinka Tea, tuo pehmo, oli päässyt sen huipulle? Hänen päänsä oli ihan pyörällä.

Jostain syystä helikopteri ei tuntunut miellyttävän Teaa. Ehkä hän oli vain mennyt sillä niin monta kertaa, että sen tuoma melu alkoi pikemminkin ärsyttämään kuin innostamaan? Se ei olisi kyllä kummallista niinkin rauhaarakastavalta persoonalta kuin Tea.

Sillä aikaa kun Tea oli töissä ja hänen oma rämä kimppakyytinsä tulisi häntä hakemaan, Kev oli päättänyt yllättää Tean uudella kärryllä. Vaikka se ei todellakaan vetänyt vertoja Tean helikopterille, Kevin oli itse kovin ylpeä ostoksestaan. Se oli halpa ja toimiva, täydellinen. Lisäksi se oli punainen hänen entisen punaisen kopperonsa kunniaksi.

Myöhemmin tullessaan töistä kotiin, hänellä oli jälleen ilouutisia mukanaan. Hän oli taas saanut ylennyksen! Hän ei kuitenkaan tiennyt, että Tea odotti häntä eteisessä, kiero suunnitelma mielessään. Hän oli vihdoin uskaltautunut jättämään e-pillerinsä.

Kevinin nähdessä tyttöystävänsä ovensuussa seisoskelemassa, hän ei ihmetellyt yhtään. Hän kaappasi naisen intohimoiseen suudelmaan. Tea oli upea tänään ja hän oli aivan käsittämättömän onnellinen ylennyksestään, joten häntä ei olisi haitannut vaikka Tean lisäksi ovensuussa olisi ollut kolmekymmentä nälkäistä koiraa.

"Tea, sain jälleen ylennyksen!" Kevin totesi voitonriemuisena. "Niinkö?" Tea kysyi hymyillen. "Hieno juttu." Tea oli laittanut parasta parfyymiansa, ja sen voimakas tuoksu leijui Kevinin sieraimiin. "Sinä tuoksut... upealta. Ja olen kiimainen!" Kevin kiljaisi ja johdatti Tean samalla suutelemalla tätä takaisin makuuhuoneeseen.

Mukisematta Tea kävi sängylle pitkäksi ja hymyili lähes huomaamattomasti. Suunnitelma eteni odotettua paremmin! Pian hän olisi raskaana, raskaana eämänsä miehelle, Kevinille.

Todella pian.

 

Siinä oli toinen osa. Pahoittelen kun joissain kuvissa kihlasormus näkyy jo, laitan sen kihlauksen vasta myöhemmin näytille. En enää oikein muistakaan täydellisesti tätä tapahtumajärjestystä.